Linjalaskennat kertovat mielenkiintoisia tietoja laajentuneen Tiilikkajärven kansallispuiston linnustosta
Tiilikkajärven kansallispuisto laajentui kesäkuun alussa vuonna 2023, ja samana kesänä kansallispuistossa tehtiin linjalaskennat maalinnuston tilan selvittämiseksi. Laskentojen perusteella selvisi, että maalinnusto on kansallispuiston ulkopuolella tiheydeltään ja lukumäärältään runsaampaa. Laajentuneen kansallispuiston ympärillä lintujen elinympäristöjen kirjo on monipuolista.
Tiilikkajärven kansallispuisto on perustettu vuonna 1982, ja sen historian suurin laajentuminen koettiin kesäkuun alussa 2023, jolloin kansallispuistoon lisättiin uusia alueita. Osa uusista alueista oli jo liittämisvaiheessa ollut pitkään suojeltuja. Tällaisia alueita olivat esimerkiksi Pumpulikirkon ja Löytynsuon-Maamonsuon luonnonsuojelualueet.
Noin 14 neliökilometrin suuruinen, metsätalouskäytössä ollut alue ei ollut suojeltu tai suojelu oli ollut vähäistä. Siellä on monimuotoisia, arvokkaita metsäluonnon sirpaleita. Nykyinen Tiilikkajärven kansallispuisto kuuluu lähes kokonaisuudessaan Tiilikan ja muihin Natura 2000 -alueeseen, ja kansallispuistoon rajautuu muulla tavoin suojeltuja valtion maita.
Maalinnustoa selvitettiin kymmenien kilometrien linjalaskentojen avulla
Laajentuneen kansallispuiston hoito- ja käyttösuunnitelmaa varten Metsähallituksen Luontopalvelut tarvitsi tietoa alueen linnustosta. Lintulaskennat Tiilikkajärven kansallispuistossa ja osalla lähialueen muista luonnonsuojelualueista tehtiin kesällä 2023.
Koko alueella laskettiin yhteensä 83,5 km lintulinjoja. Linjalaskentojen avulla selvitetään maalinnustoa, koska vesilinnuston selvittämiseen menetelmä soveltuu heikosti. Kansallispuiston ympäristöstä on käytettävissä hyvää vertailuaineistoa Luonnontieteellisen keskusmuseon linnustonseurannan vakiolinjoilta.
Laskentojen tulokset kertovat, että Tiilikkajärven kansallispuiston ulkopuolisessa ympäristössä maalinnusto on sekä tiheydeltään (156,8 paria / km2) että lajimäärältään (72 lajia) selvästi runsaampaa kuin kansallispuistossa (90,5 paria / km2, 65 lajia).
Elinympäristöjen kirjo on kansallispuiston ulkopuolisilla vakiolinjoilla monipuolista, mikä lisäsi linnuston monimuotoisuutta. Kansallispuiston ulkopuolella on ihmisen muokkaamia elinympäristöjä kuten peltoja, niittyjä ja metsätalouden myötä eri-ikäisiä metsiä.
Tiilikkajärveä ympäröivillä alueilla oli runsaampia lajeja jopa 23. Niihin kuuluu useita maatalous- tai muussa kulttuuriympäristössä tavattavia lajeja, esimerkiksi töyhtöhyyppä, taivaanvuohi, sepelkyyhky, naakka ja räkättirastas.
Vastaavasti kansallispuistossa on 12 runsaampaa lajia kuin ympärillä. Niitä ovat soilla pesivät pikkukuovi, valkoviklo ja keltavästäräkki sekä soita soidinpaikkoinaan käyttävä teeri. Tiilikan rannat ovat rantasipin suosiossa, ja suojelualueen mäntyvaltaisissa metsissä viihtyvät puolestaan käki, metsäkirvinen, leppälintu, kulorastas, harmaasieppo ja järripeippo. Kansallispuistossa on enemmän pesimäkoloja kuin sen ympäristön metsissä, mikä näkyy kirjosieppojen runsautena.
Osa lajeista esiintyy yhtä runsaina kansallispuistossa ja sen lähimaastossa
Tiilikan seudulla tavataan useita lajeja, joiden runsaus ei eroa kansallispuiston ja sen ympäristön välillä. Suolajeista tällainen on liro, ja myös rämeitä ja korpia suosiva pohjansirkku on yhtä runsas kansallispuistossa kuin sen ympäristössä.
Uhanalaiset metsätiaiset, hömö- ja töyhtötiainen, ovat niin ikään yhtä runsaita koko seudulla. Vanhojen metsien suosijoista puukiipijän ja sinipyrstön määrät eivät eroa toisistaan.
Erityisesti erinomaisen vanhojen metsien ilmentäjälajin, sinipyrstön, samanlainen tiheys kertoo siitä, että laajentuneen kansallispuiston metsät eivät kokonaisuudessaan ole vanhoja luonnonmetsiä vaan varsin isolta osalta nuoria entisiä talousmetsiä.
Vaikka iso osa laajentuneesta Tiilikkajärven kansallispuistosta ei ole EU:n lintudirektiivin mukaista Natura-aluetta, on alue tärkeä useimmille suojeluperusteiksi kelpaaville harvinaisille lintulajeille. Tiilikkajärven kansallispuiston laajentuminen parantaa merkittävästi monen uhanalaisen tai muulla tavalla arvokkaaksi mielletyn lintulajin suojelutilannetta.
Tiilikkajärven linnustosta kertovaan, Ari Rajasärkän kirjoittamaan artikkeliin voi tutustua tuoreimmassa Linnut-vuosikirjassa, jonka on julkaissut BirdLife Suomi.