Retken lähtöpiste
Reitin lähtöpaikka on Ahvenjärven lounaiskulmassa. Auton saa parkkeerattua tien laidan levikkeelle.
Reittiosuudet
Tämä reittikuvaus kiertää vesistöä alaspäin eli laskusuuntaan. Osa järviä yhdistävistä nivoista on laskettavissa, mutta ylöspäin nousu on huomattavasti työläämpää.
Matka alkaa kahden kilometrin järviosuudella Ahvenjärvellä. Ahvenjärven rannat ovat lähes täysin valtion maita ja rakentamattomia. Lyhyt kannas erottaa Ahvenjärven Riekkolompolasta. Vetotaival on järven koillispäässä, järveen laskevan puron oikealla puolella. Vetotaival näkyy järvelle aukeana linjana metsässä.
Riekkolompola laskee Kalliolompolaan lyhyenä nivana. Se ei aiheuta vaikeuksia matkantekoon. Joenpätkä on aikoinaan perattu uittoa varten. Kanootti pujahtaa helposti kivien välisestä uomasta.
Kalliolompolan ja Kutujärven välinen jokiosuus on niin vuolas ja kivinen, että siitä ei pääse läpi. Laskua on 5,1 metriä 240 metrin matkalla, ja kiviä on kauttaaltaan. Perinteinen vetotaival löytyy lahdenpohjukasta noin 50 metriä jokiluusuasta oikealle. Avattu vetotaival päättyy yksityisen venevajan pihaan, joten kun rakennus tulee näkyviin, on se kierrettävä oikealta.
Kutujärvi on jälleen avarampi vesi, vaikka iso ei ole tämäkään järvi. Jo parin kilometrin melomisen jälkeen on Kutujärven lompola. Lompolasta vesi lähtee eteenpäin kahta väylää, jossa vasemmanpuoleisessa on enemmän vettä. Uoma on niin kivinen ja pysty, että kanootti on ensin uitettava vasenta rantaa pitkin. Lopuksi kanootti uitetaan vanhan uittorännin pohjaa myöten. Puusiltaa pitkin kanootti on kevyt vetää alapuoliseen suvantoon. Putouseroa järvien välillä on 3,7 metriä.
Keskimöjärveltä melotaan järven pohjoisrantaa länteen kohti uittoränniä. Rannan puissa näkyy siellä täällä keltaisia merkkejä. Ne kertovat, että Suomen rajavyöhyke Venäjää vastaan alkaa heti rannasta. Rajavyöhykkeelle ei saa mennä, jollei omista henkilökohtaista rajavyöhykelupaa. Luvaton tunkeutuminen alueelle johtaa yleensä aina kuulusteluihin, jotka voivat muuttaa matkasuunnitelmia pahasti.
Rannan puissa näkyy myös uuttuja, telkän pönttöjä. Vielä joku vuosikymmen sitten paikalliset ihmiset munittivat telkkiä. Ravinteikkaat munat toivat tarpeellista ravinnonlisää ja vaihtelua pitkän talven jälkeen, kun ruokavarat olivat niukimmillaan. Vielä nykyisinkin ihmiset asettavat pönttöjä telkille.
Keskimöjärvi päättyy entisöidylle uittorännille ja sen opastus- ja taukopaikalle. Opastuksessa kerrotaan Inarin jo lähes satavuotisesta savottahistoriasta. Sitä kuvastaa myös uudelleen rakennettu "uittovahdin kämppä", vanhan mallin mukaan tehty rakennus. Taukopaikan varustukseen kuuluvat puolilaavu tulistelupaikkoineen, kuivakäymälä, jätepiste ja puuliiteri polttopuineen. Paikalle pääsee autolla Nellimistä, joten matkan voi halutessaan lopettaa jo tänne.
Melonta on hyvä päättää uittopadon vasempaan laitaan. Siitä eteenpäin kanootti on kannettava, ensin ylös patosillalle, sen ylitse, taukopaikalle ja sieltä edelleen Nellimjärven rantaan. Matkaa tulee 370 metriä, mutta tie on tasaista.
Matkan viimeisellä osuudella Nellimjärvellä on mahdollisuus tutustua toisen maailmansodan historiaan. Saksalaisten ja venäläisten asemat olivat loppuvuonna 1944 vastakkain Rautaportissa, Nellimjärven ja Inarijärven Paksuvuonon välisessä ruhjelaaksossa. Juoksuhaudat ja taistelupoterot ovat yhä nähtävissä. Mitään isompia taisteluita alueella ei ilmeisesti käyty, koska saksalaiset joukot vetäytyivät alta pois kohti Ivaloa ja Jäämeren satamia Norjassa.
Järviosuutta matkan päätepisteeseen on nelisen kilometriä ja asutus alkaa. Rantojen yksityismailla on omakotitaloja pihapiireineen. Paikannimet pistävät mielikuvituksen liikkeelle. On selvää, mistä tulevat nimet "Yksipetäjäsaari" ja "Annin Apajasaari". Mutta mikä on takana "Itkunivalla"? Ja mistä tulee talon nimi "Hellin Ihana"?