Pohjoisen Lapin erämaa-alueilla voi vaeltaa päiväkausia omia polkuja törmäämättä muihin kulkijoihin. Siellä voi nauttia erämaan hiljaisuudesta ja luonnosta.
Erämaita ei kannata aliarvioida, sillä erämaissa ei ole palveluita ja autiotuvat ovat harvassa. Vaellus ei ole pelkkää kahvinkeittoa nuotion ääressä ilta-auringon paisteessa. Erämaa koettelee niin henkisesti kuin fyysisestikin. Täytyy jaksaa kävellä raskas rinkka selässä koko päivä ja vielä huomennakin tai vetää kanootti kivisen kosken ohi. Lisäksi tarvitaan hyvää suunnistustaitoa, ja tulenteon pitää onnistua myös vesisateessa. Ruuanlaittotaito on tietenkin tarpeen samoin kuin yöpyminen maastossa. Mutta jos ja kun erätaidot ovat olemassa ja ne on testattu helpommissa olosuhteissa, erämaa myös palkitsee. Huono sääkään ei silloin haittaa liikaa.
Erämaat ovat laajoja, tiettömiä ja lähes luonnontilaisia alueita. Ne on tarkoitus säilyttää sellaisina. Siksi vain perinteiset elinkeinot kuten metsästys, kalastus ja poronhoito ovat mahdollisia.
Toisin kuin eläimet, kasvit ovat alustaansa sidottuja, joten kasvupaikan maaperä ja ilmasto vaikuttavat olennaisesti paikalla kasvaviin kasveihin. Tutustu tunturin kasvillisuusvyöhykkeisiin.
Suomessa on 12 erämaa-aluetta, joiden yhteispinta-ala on lähes 15 000 km². Erämaa-alueita hoitaa Metsähallitus.
