Tsarmitunturin erämaa on vanhaa pyytömaata, jonne ei ole muodostunut pysyvää asutusta. Lähimmät kylät ovat Nellim, Akujärvi ja Keväjärvi. Useat seudun paikannimistä liittyvät riistan ja kalanpyyntiin. Tärkeimpiä riistalajeja ovat aikoinaan olleet peura, karhu, metso ja saukko, ja niiden mukaan on moni paikka saanut nimensä. Kaloista tärkeitä ovat olleet made, hauki, siika ja taimen.
Matalia tuntureita ja pieniä vesistöjä
Erämaa-alueelle ovat tyypillisiä metsien peittämät tunturi- ja vaaramaisemat, joita rikkovat lukuisat lammet ja pienet järvet sekä niitä yhdistävät purot ja joet. Korkein kohta Akalauttapäällä, alueen keskiosassa, kohoaa yli 500 metrin korkeuteen. Tunturialuetta leikkaavat paikoin syvät, jopa kanjonimaiset laaksot. Alueen erämaisuudesta huolimatta on alueella liikkunut ihmisiä esihistorialliselta ajalta saakka.
Maaperä on suurimmaksi osaksi kivistä moreenia ja paikoin sitä peittävät laajat ja vaikeakulkuiset louhikkoalueet. Metsät muodostuvat suurimmaksi osaksi kauniista ja kapeista siperiankuusista. Esihistoriallisella ajalla alueella liikkuneet ihmiset ovat tunteneet ympäristönsä hyvin. He ovat kaivaneet pyyntikuoppansa ja sijoittaneet asuinpaikkansa alueen harvoille hiekkamaille, joita on helppoa kaivaa eikä vesi jää niille seisomaan.
Erämaan asukkaat…
Tsarmissa on runsaasti leiriytymiseen sopivia vesistöjen rantoja, mutta alueelta on löydetty vain kaksi pienialaista esihistoriallisen ajan asuinpaikkaa. Laajemmat asuinpaikat ovat mahdollisesti sijainneet erämaan ulkopuolella suurempien vesistöjen rannoilla ja Tsarmi on ollut erästelyaluetta kuten nykyäänkin.
Varhaisempi asuinpaikoista sijaitsee erämaa-alueen eteläosassa. Kivikautinen ihminen lienee leiriytynyt lyhytaikaisesti Kivijoen varteen, hiekkaisen tievan reunaan. Paikalla on näkyvissä enää kahden hajonneen tulisijan jäännökset. Paikalta löytyi hiekkaan osin hautautuneena kaunis kvartsinen kaavin. Leiripaikan lähellä on pyyntikuoppa – ehkäpä sitä kokemaan tullut metsästäjä on viivähtänyt yönsä hiekalla nuotion ääressä.
Erämaa-alueen koillisosan pienen järven rannalla on asuttu myöhemmin, mahdollisesti rautakaudella tai historiallisen ajan alussa. Asuinpaikasta näkyy enää kaksi suorakaiteen muotoista kivistä tehtyä tulisijaa. Ne erottuvat ympäristöstään vain matalina kohoumina. Tällaiset tulisijat ovat Lapissa melko yleisiä, ja ne ovat olleet todennäköisesti kevytrakenteisten kotien keskusliesiä.
…ja heidän elinkeinonsa
Tsarmitunturin erämaa on ollut antoisa metsästysalue. Menneiden aikojen pyynnistä kertovat alueen lukuisat pyyntikuopat. Suurin osa kuopista on yksittäisiä, mutta Kolttakurun hiekkaiseen maaperään on kaivettu laaja, kymmenen pyyntikuopan järjestelmä. Kuopat erottuvat maastossa nykyään kahden-neljän metrin laajuisina, joskus jopa lähes metrin syvyisinä painanteina.
Tsarmin pyyntikuoppien iästä ei voi ilman tarkempia tutkimuksia sanoa mitään varmaa. Vanhin tutkittu pyyntikuoppa Suomessa on noin 9000 tuhannen vuoden takaa, mutta suurin osa on selvästi nuorempia, ja kuopilla pyynti kiellettiin vasta 1800-luvun lopulla. Yksittäiset kuopat ovat usein olleet passiivisen pyynnin välineitä. Metsästäjä on käynyt tarkastamassa sopivin välein onko peitettyyn ja naamioituun kuoppaan tipahtanut peura. Laajemmissa kuoppaketjuissa on ollut kuoppien väleissä peurojen kulun estäneet aidat. Peuralaumat on todennäköisesti ajettu kohti kuopparivistöä mahdollisesti koiriakin apuna käyttäen.
Historiallinen aika
Tsarmi on ollut myöhempinäkin aikoina tärkeää metsästysaluetta. Myöhemmistä metsästystavoista ei kuitenkaan ole jäänyt merkkejä maastoon. Esihistoriallisten jäännösten lisäksi erämaasta löytyi myös historiallisen ajan kohteita. Savotta- ja eräkämppien lahonneita hirsikertoja oli siellä täällä. Kuka lieneekään asustellut Ison Arttajärven rannalla olleessa pienessä eräkämpässä?