Mäntymetsän pohjoisrajalta tunturiylängölle
Tarvantovaaran erämaa-alueen eteläpuolella on yhtenäisen mäntymetsän raja, jonka jälkeen esiintyy vain yksittäisiä mäntyjä. Männiköt ovat yleisilmeeltään pääosin karuja ja jäkälävaltaisia. Puusto jää tavallisesti alle kymmenmetriseksi. Mäntymetsän rajan pohjoispuolinen alue on tunturikoivikkoa ja laajoja suoalueita. Erämaa-alueen pohjoisosassa on tunturiylänköä.
Tarvantovaaran erämaa-alueen kasvillisuus vaihtelee mäntymetsän jäkälä-varpuvaltaisesta aluskasvillisuudesta tunturipaljakan sitkeisiin varpukasveihin. Alueelta löytyy myös harvinaisempia lajeja, kuten tunturikinnassammalta, lettorikkoa ja lapinkauraa. Lue lisää Lapin tunturikasvillisuudesta täältä.
Runsas lintukanta ja monipuolinen eläimistö
Alueen vaihtelevan luonnon ansiosta eläimistö on monipuolista. Elinympäristöt muuttuvat pohjoiseen kuljettaessa mäntymetsistä ja soista tunturiylängöiksi. Alueen merkitys linnuille on suuri. Siellä esiintyy useita uhanalaisia lintulajeja, kuten maakotka, tunturihaukka ja jänkäsirriäinen.
Kaikki suurpetomme esiintyvät alueella ainakin satunnaisesti. Harvemmin alueella esiintyvät susi ja karhu. Ilves ja ahma saattavat ajoittain runsastua jonkin verran. Saukkoa tavataan alueella vähälukuisena. Alueen uhanalaisin nisäkäs on naali.
