Tuntsan erämaa on jylhää vedenjakaja-aluetta kuten erämaa-alueen ulkopuolisetkin Tuntsan maisemat. Erämaa-alueen korkeimpina kohtina kohoavat Värriötuntureiden eteläosat 550 metrin korkeuteen. Tuntsan erämaa rajautuukin pohjoisessa Värriön luonnonpuistoon, jonka tuntureita voi ihailla vain kaukaa, sillä liikkuminen luonnonpuiston puolella on luvanvaraista.
Kuusi muodostaa metsänrajan. Alueelle ovat tyypillisiä kuusivaltaiset vaara- ja selkämaat sekä nummimaiset puuttomat, katajaa kasvavat tunturinrinteet. Koivu on kärsinyt tunturimittarituhoista. Mäntyä kasvavia maita on suhteellisen vähän.
Soita ja suojuotteja on tunturien ja vaarojen välissä, mistä saavat alkunsa purot ja joet. Tuntsan erämaan suurimmat suot sijaitsevat Värriöjoen latvoilla. Huomattavimpia jokivesiä ovat kirkasvetinen Tuntsa- ja Värriöjoki sivuhaaroineen.
Tuntsan palo
Kesällä 1960 Tuntsan alueen luonto koki radikaalin muutoksen, kun alueella riehui Suomen suurin metsäpalo. Metsäpalo tuhosi Suomen puolella 20 000 hehtaaria metsää ja Venäjän puolella moninkertaisesti laajemman alueen. Palon sammuttaminen oli suuri urakka. Metsän raivaus ja puun kuljettaminen alueelta vei vuosia.
UKK-reitin varrellekin sijoittuvat Tuntsan paloalueet ovat nähtävyys. Vaikka metsäpalosta on kulunut jo puoli vuosisataa, on alue laajalti nummimaista palojen jäljiltä. Metsän uudistumisen hitaus pohjoisen karulla maaperällä on helppo ymmärtää, kun katsoo puuttomia paloalueita. Varsinkin alueilla, joilla tuli poltti kaiken puuston ja maan pintakerroksen jättäen jälkeensä vain kivet ja mullan, on metsän uusiutuminen ollut hidasta. Laaja paloalue vaikutti ilmastoon epäsuotuisasti, mutta suotuisimmilla alueilla on nuori kasvatusmetsä paikoin jo ensiharvennettu. Tuntsan erämaan alue kuitenkin säästyi palolta, joten siellä on vielä nähtävillä minkälaista maisemaa ja lajistoa Tuntsalla oli laajemminkin ennen suurta metsäpaloa.
