Hierkonpolun luonto on monipuolista ja osittain karua merenranta-aluetta. Sitä leimaa vahva merellisyys tiheine tyrnipensaineen, katajikkoineen, sekä kivi- ja hiekkarantoineen. Kivikkoiselle avomerimaisemalle luo vastakohdan tervaleppävaltainen merenrantalehto Säikän kaakkoispuolella.
Alueen vesistössä kasvaa rakkohaurua, haarukkalevää ja sinisimpukoita. Vesistöissä on erinomaisia kutupaikkoja ahvenille ja erityisesti tokoille.
Hierkonpolun varrella on kuusikkoa, mäntymetsää ja lehtoa. Lähistöllä viihtyy runsaasti metsäneläimiä. Maastosta onkin helppo löytää alueella runsaslukuisen valkohäntäkauriin jälkiä ja jätöksiä.
Hiekkarannalta saattaa kevään tullen löytää talvipesästään kömpineen kyyn lämmittelemästä auringon paisteessa kylkiluunsa tiiviisti maata vasten levittäneenä.
Reitin pohjoispäässä Kyhkärännokalla edessä avautuu avomerimaisema Selkämeren kansallispuistoon.
Kyhkärännokkassa viihtyvät monet merilinnut kahlaajista sukeltajiin. Veden ollessa matalalla rannan lukuisat kivet kiiltävät leväpeitteensä ansiosta metallinhohtoisen virheinä. Kivikkoisen alueen reunamilla metsän laidassa on suuria lohkareita ja pieni hiljalleen umpeen kasvava kosteikko. Kyhkärännokan pohjoispuolelle jää laaja matala lahti.
Reitin keskivaiheilla Säikän pysäköintipaikan läheisyydessä Hierkonpäässä maasto on moreenipohjaista hiekkakangasta. Merellä siintävät lukuisat saaret ja luodot. Ankarat myrskyt ovat koulineet rannan läheisyydessä kasvavaa mäntymetsää.
Tyrskyjen tuomia simpukoita löytyy rannan läheisyydestä kaikkialta. Veden noustessa korkeammalla rantaan ajautuu levämattoja muodostaen eloperäisiä hauruvalleja. Hauruvallit koostuvat pääosin rakkohaurusta, mutta sisältävät usein muutakin eloperäistä ainesta, kuten simpukoita, punalevää, järviruokoa ja muita vesi- ja rantakasveja. Rakkohauruvallit kuhisevat hyönteisiä.
Rantaviivalla vuorottelevat kivikot ja hiekkapohjaiset poukamat. Rannan läheisyydessä kasvaa lukusia piikikkäitä tyrnipensaita.
Reitin eteläpäässä Säikältä kaakkoon Reidun saunan suuntaan maasto on matalaa ja rehevää tervaleppävaltaista lehtometsää. Rungoistaan kaarnoittunutta ja hetkellisiä tulvia kestävää tervaleppää kasvaa veden rajassa.
Lahdenpoukamassa kasvillisuus antaa suojaa tuulisella säällä ja rikastuttaa alueen monipuolista maisemaa.
Hierkonpolun linnustoa
Pilkkasiipi
Simpukoita, äyriäisiä ja kotiloita ravintonaan käytävä pilkkasiipi on suurehko sukeltajasorsa. Melko harvalukuisena pesivä pilkkasiipi pesii väli- ja ulkosaaristojen luodoilla. Se vuoraa maahan tekemänsä pesän höyhenillä ja pesii usein pensaikon suojassa.
Pilkkasiipi uros on usein tummanpuhuvan musta. Sen silmän alla ja siiven tyvessä on pienet valkoiset laikut.
Naaras on tummanruskea ja sillä on koiraan tapaan siiven tyvessä laikku. Lisäksi naaralla on poskilla kaksi valkoista täplää.
Linnun koivet ovat koiraalla punaiset ja naaralla punakeltaiset. Räpyläosa on musta. Koiraan punakeltaisen ylänokan tyvellä on musta kyhmy. Naaran ja nuoren linnun nokka on harmahtava.
Punajalkaviklo
Alueella pesivä punajalkaviklo on keskikokoinen kahlaaja. Se tepastelee rantakivikossa lokkien ja tiirojen keskellä. Kurppien heimoon kuuluva punajalkaviklon ruskeankirjava höyhenpeite on vatsan puolelta vaaleampi. Siipien takaosassa on leveät valkoiset reunat ja niiden alapuoli on valkoinen. Nuorella yksilöllä jalat ovat keltaiset ja vanhempana punaiset. Pyrstön pohjaväri on valkoinen ja siinä on mustia kapeita juovia.
Kuikka
Kuikka tekee pesänsä rantaan ajautuneiden vesikasvien keskelle aivan rannan tuntumaan. Eloperäiset rantavallit luovat sille hyviä pesänrakennuspaikkoja.
Järvikalojen ohella kuikka käyttää ravintonaan äyriäisiä ja nilviäisiä.
Kuikan kaula on paksu ja nokka tikarimainen. Sen silmien värikalvo on punainen ja nuorella yksilöllä punaruskea.
Kesäasussaan kuikan pää on harmaa ja sen kurkku on musta. Kurkussa ja kaulan sekä vatsan sivuosissa on tummia ja vaaleita selkeärajaisia juovia. Kuikan selkä on tumma ja siinä on vaaleita ruutukuvioita. Talvella kuikka on selkäpuolelta kokonaan tumma.
Rannan ja merenpohjan elämää
Sinisimpukka
Hierkonpolun rannoilla voit nähdä simpukankuoria.
Jopa 15-vuotiaaksi elävä sinisimpukka on Itämeren rannikkoekosysteemin avainlajeja. Sinisimpukat muodostavat laajoja yhdyskuntia, jotka toimivat Itämeressä veden puhdistajina.
Sinisimpukka elää koko Itämeren alueella Perämerta lukuun ottamatta.
Pohjaeläiminä sinisimpukat viihtyvät kiinnittyneenä rakkohauruun, kalliopohjiin ja kiviin. Ne voivat kiinnittyä myös vedenalaisiin puurakenteisiin.
Sinisimpukat tarjoavat ravintoa monille lajeille, kuten Hierkonpolun vesistöissä pesiville haahkoille.
Sinisimpukan ohuet kuorenpuolikkaat ovat väritykseltään nuorena violetinruskeita ja vanhempana siniruskeita tai mustia. Muodoltaan sinisimpukat ovat pisaranmuotoisia ja kapeita. Niiden pyöreä takapää on tylppäkärkistä etupäätä leveämpi.
Rakkohauru
Hierkonpään vesistöissä rakkohaurua kasvaa useampina esiintyminä ja sitä voi löytää myös rantaan huuhtoutuneina rakkohauruvalleina.
Aallokkoisilla rannoilla viihtyvä rakkohauru voi kasvaa 10 cm:stä jopa 1 metrin korkuiseksi.
Aiemmin rakkolevänä tunnettu rakkohauru kasvaa perämerta lukuun ottamatta koko Itämeren alueella muodostaen laajoja yhtenäisiä vyöhykkeitä. Sitä tavataan 0,5 metrin syvyydestä 5 metrin syvyyteen asti. Kirkasvetisillä paikoilla ruskoleviin kuuluvaa rakkohaurua voi esiintyä syvemmälläkin.
Rakkohauru kiinnittyy kallio- ja kivipinnoille ja voi elää jopa 10-vuotiaaksi. Sen ruskeanvihreässä litteässä ja y-haaroittuneessa varressa on usein kaasurakkoja. Aallokkoisilla paikoilla eläviltä yksilöiltä ne voivat kuitenkin puuttua.
Rakkohaurut tarjoavat erinomaisia elinympäristöjä monille Itämeren lajeille, kuten erilaisille selkärangattomille ja pienille kaloille.
Haarukkalevä
Punaleviin kuuluvaa haarukkalevää on havaittu Kyhkärännokan edustan vesistössä.
Haarukkalevä on punalevistä kookkain. Sen tyypillisimpiä kasvupaikkoja ovat rantojen kivipinnat 4-10 m syvyydessä, mutta se voi kasvaa syvemmälläkin. Hiekkapinnoilla haarukkalevä kasvaa irtonaisina ryppäinä ja hieman siiliä muistuttavia haarukkaleväpalloja löydetäänkin usein rantaan huuhtoutuneena.
Levä on väritykseltään punaruskea ja kuivuessaan se mustuu. Levän sekovarsi haarautuu kasvaessaan kahteen tai kolmeen osaan ja sen kärki päättyy haarukkamaisen teräviin piikkeihin. Itiöemät muodostuvat loppukesästä osaan varren päistä.
Haarukkalevän pinnalla kasvaa usein muita leviä ja se antaa suojaa monille meressä eläville selkärangattomille eläimille.
Hopeatyrni
Hopeapensaskasveihin kuuluva tyrni muodostaa pioneerilajina tiheitä kasvustoja valoisille rantakivikoille ja hietikoille.
Tyrnin lyhytruotiset ja soukat lehdet ovat alta hopeanharmaat ja päältä vihreänharmaat. Sen varressa kasvaa piikikkäitä oraoksia. Tyrnin juurinystyrät sitovat ilmakehän typpeä.
Tyrni on tuulipölytteinen ja kaksikotinen, eli sen hede- ja emikukat ovat eri yksilöissä.
Tyrnin ravintorikkaat oranssinkeltaiset marjat kypsyvät lokakuussa.
Hierkopolulla tyrniä kasvaa laajoina pensaikkoina etenkin reitin keskivaiheilla Hierkonpäässä.
