Jonkerinsalon suosituin nähtävyys on lähes kilometrin mittainen murroslaakso, Hiidenportti. Usein Jonkerinsalon Hiidenportti sekoitetaan samannimisen Hiidenportin kansallispuiston rotkolaaksoon. Molemmat murroslaaksot ovat muodostuneet samalla tavalla maankuoren poimuttuessa. Myöhemmin jääkaudet muovasivat ja silottelivat niiden pinnanmuotoja. Jonkerinsalon Hiidenportti on pienempi kuin kansallispuistossa, mutta näyttävyydessään tuskin jää siitä jälkeen.
Ennen kristinuskon leviämistä suomalaiset palvoivat metsän jumalia. Palvontapaikkaa nimitettiin hiideksi, pyhäksi lehdoksi, jonne kokoonnuttiin nauttimaan juhla-aterioita ja uhraamaan suurille luonnon jumalille. Hiisi sijaitsi useimmiten kivikkoisella mäellä tai kallioisella rinteellä. Hiisi-sanan merkitys muuttui 1600-luvulla, kun kristinuskon mukaan kaikki muut uskonnot olivat pakanallisia ja peräisin paholaisesta. Tällöin hiisikin sai merkityksen pahana paikkana tai paholaisena.
Jonkerinsalo on kautta aikojen ollut eränkäyntialuetta. Täällä ei tiettävästi ole koskaan ollut kiinteämpää asutusta. Täällä on kaskettu, poltettu tervaa sekä hakattu metsiä ja uitettu puutavaraa. Ihmistoiminnan merkit näkyvät polkuina, rakennusten raunioina, tervahautoina sekä erilaisina metsänkäytön jälkinä. Jongunjoen ylittäessään retkeilyreitti kulkee vanhaa uittopatoa eli tammea pitkin. Kangasjärven laavu sijaitsee paikalla, jossa oli metsämiesten tukikohta. Myös Suolalammesta lähtevään koskeen rakennettu tammi eli uittopato, jonka avulla nostettiin veden pinta sopivalle korkeudelle puun uittoa varten. Luonto on pikkuhiljaa hävittämässä ihmisen jälkiä. Erämaahistorian ja siihen liittyvän paikallis¬historian takia alue onkin kulttuurihistoriallisesti arvokas kohde.
Jonkerinsalon Hiidenportin läheisyydessä sijaitsee vanhojen metsien suojelualueita. Kun suojeluohjelma saa lain voiman, laajenee koko suojelualueen pinta-ala 3639 hehtaariin.