Kieverrysjärvien historia
Raja liikkuu
Suomen ja Venäjän valtakunnan raja on kulkenut Kieverrysjärvien läpi Stolbovan rauhan aikaan vuonna 1617. Raja kulki tuolloin vesistöjä pitkin, mutta rajamerkkejä oli sijoitettu vesistöjen rannoille, salmiin ja joihinkin saariin. Joitakin vanhoja rajamerkkejä saattaa vieläkin löytyä.
Nykyiselle paikalle raja siirtyi vuoden 1840 tienoilla. Läheisten tilojen, Märkävaaran ja Ukonvaaran isännät tekivät aloitteen rajan siirtämisestä, sillä osa heidän tiluksistaan oli Venäjän puolella ja kuitenkin he maksoivat veronsa Suomeen. Niinpä Venäjän keisari määräsi rajan siirrettäväksi muutamia kymmeniä kilometrejä itään päin. Venäjän kannalta asialla ei silloin ollut suurta merkitystä, sillä kuuluihan koko Suomi tuolloin Venäjän alaisuuteen. Nykyinen retkeilyreitti käy Juolunkajärven eteläpäässä aivan rajavyöhykkeen reunalla.
Vanhat kulku- ja kauppareitit
Kieverrysjärvien alue on tunnettu kauttakulkupaikkana ja kulkukauppiaiden lisäksi alueen kautta on kulkenut mm. sotaväkeä ja pakolaisia. Niinpä ihmisen liikkumisesta alueella on paljon merkkejä, esimerkiksi runsaasti vanhoja polkuja ja vanhan metsäkämpän jäännökset.
Kieverrysjärvien kautta on tiettävästi kulkenut myös Venäjän Karjalasta tulleiden laukkukauppiaiden reitti. Usein oli tapana kaivertaa vuosilukumerkintöjä vanhoihin petäjiin. Esimerkiksi Juolungan eteläpuolella olevassa vanhassa petäjässä vanhin merkintä on vuodelta 1833.
Alueen kautta on kulkenut myös "Pirtutienä" tunnettu kauppareitti Nurmeksesta Repolaan. Tätä kautta kuljetettiin mm. pirtua, minkä mukaan kansa reitin nimesi. Nimi säilyi pitkään, vaikka kauppareittinä se toimikin suhteellisen lyhyen aikaa 1910 - 20-lukujen taitteessa.
Alueen nimistö kertoo muutoinkin seudun historiasta. Esimerkiksi Hukkasalmi on saanut nimensä, kun siihen vuonna 1893 hukkui pieni paimenpoika. Pieni infotaulu Hukkasalmessa kertoo: "30. toukokuuta 1893 koitui Hukkasalmen ylitys 10-vuotiaalle Matovaaran paimenpojalle Juho Nikitas Erkinpoika Kähköselle matkanpääksi. Juho oli syntynyt Jonkerissa 14. syyskuuta 1882. Perimätiedon mukaan selässä ollut tuohikontti kannatteli hukkunutta paimenpoikaa vedenpinnalla."