Havupuut humisevat jälleen
Kilpelänkankaan metsät ovat tyypillistä Kainuun rajaseudun kuivan kankaan havumetsää, jossa pääpuulajina on mänty. Alueella on myös kuusta ja vähäisessä määrin lehtipuita. Maasto on melko tasaista, paikoin kivistä. Alueella on myös pienialaisia ojittamattomia rämeitä.
Talvisodan aikaisen suurtaistelun jäljet ovat vielä selvästi näkyvissä maastossa. Alueelta löytyy runsaasti mm. pommikuoppia sekä juoksuhautojen, poteroiden ja korsujen jäännöksiä. Taisteluissa Kilpelänkankaan tiheät metsät tuhoutuivat lähes täysin, ehjiä puita ei juuri jäänyt jäljelle. Pintamaa sekoittui ja sitä peitti ammusten kupari ja teräs. Pitkään sodan jälkeen metsät näyttivät lohduttomilta, mutta vähitellen sodan jäljet ovat häviämässä.
Kilpelänkankaan alue kertoo myös metsien talouskäytön historiaa. Merkkejä sotien jälkeisistä metsätyömaista on maastossa sekä Kuusijoen ja Petrankosken rannalla. Maastosta löytyy myös uudemman metsänkäsittelyn kohteita.
Jokea pitkin
Kilpelänkankaan alue rajautuu idässä retkeilyreittiä sivuavaan Kuusijokeen ja sen Petrankoskeen. Uittoa varten jokea on aikoinaan perattu. Nykyisin joella saattaa silloin tällöin korkean veden aikaan tavata melojia, jotka hakevat rauhallisia ja erämaisia vesistöjä. Joki ei kuitenkaan ole varsinainen melontareitti.
Rajan pinnan eläimiä
Kilpelänkankaalla asustaa uhanalaisia suurpetojamme, mm. karhu ja ahma. Myös sudet saattavat liikkua alueella. Lisäksi on hyvin mahdollista kuulla palokärjen rummutusta ja pohjantikan naputusta.
