Komion luonto

Jääkauden jälkiä

Metsän asukkaita

Arvokas lintusuo

Harju- ja suoluonnon suojelu ja hoito

Harjujen lajit tarvitsevat paahdetta ja toisiaan

Hämeenkylmänkukka

Luonnonhoitoa polttamalla

Hämeen järviylängöllä sijaitsevan Komion luonnonsuojelualueen maisemaa luonnehtii upea harjumuodostuma. Siihen kuuluu mm. erilaisia suppia ja suppalampia, paiste- ja varjorinteisiä metsiä sekä edustavia soita. Maiseman monipuolisuus ja elinympäristöjen vaihtelevuus heijastuu myös lajiston runsaudessa.

Jääkauden jälkiä

Komion geologinen muodostuma, Luutasuonharju, syntyi jääkauden lopulla noin 10 000 vuotta sitten. Tuolloin jäävaippa perääntyi kaakosta luoteeseen. Jäätikön sulamisvedet lajittelivat, kuljettivat ja kasasivat hiekkaa ja soraa jäätikköjokien suistoissa ja uomissa. Jäätikön uumeniin muodostuneet railot täyttyivät vähitellen sora- ja hiekkakerrostumista. Näin muodostuivat pitkittäisharjumme, joihin 25–30 metriä ympäristöään korkeammalle kohoava Luutasuonharjukin kuuluu paiste- ja varjorinteineen.

Jääkausi jätti jälkeensä myös tuhansia suppia Suomen lukuisille harjualueille. Kun mannerjäästä irronnut iso jäälohkare jäi hiekka- ja sorakerroksen uumeniin ja sitten ilmaston lämmetessä suli, sen päälle kasautunut maa-aines romahti kymmeniä metrejä alemmaksi. Syntyi suppa. Komion luonnonsuojelualueen supat ovat kooltaan ja kasvillisuudeltaan eriasteisia, joko kuivia, soistuneita tai veden täyttämiä suppia.

Metsän asukkaita

Komion varjoisissa sammalkuusikoissa viihtyvät useat pikkunisäkkäät, kuten metsäsopuli sekä monet myyrä- ja päästäislajit. Havumetsäisessä harjumaisemassa pesii myös useita petolintuja, kuten pikkunisäkkäitä saalistava hiirihaukka, metsälintuja jahtaava kanahaukka sekä kalastusretkiä tekevä kalasääski. Isommista nisäkkäistä Kanta-Hämeen metsissä liikuskelee hirven lisäksi valkohäntäkauriita sekä melko elinvoimaisena kantana Hämeen vaakunaeläin, ilves. Satunnaisia havaintoja tehdään alueella myös mm. karhuista, villisioista ja susista.

Arvokas lintusuo

Komion Luutasuonharjun selänteeseen rajoittuva Luutasuo on pääosin luonnontilaisena säilynyt, edustava keidassuo. Vain suon etelä- ja pohjoisosia on hieman ojitettu. Valtaosa suosta on harvakseen mäntyä kasvavaa tupasvillarämettä sekä puutonta nevaa, jossa mm. karpalo kukoistaa. Suon reunaosissa on harvapuustoista isovarpurämettä, jonka valtalajeina ovat suopursu, juolukka, vaivaiskoivu sekä varpujen varjossa viihtyvä lakka.

Luutasuo on arvokas lintusuo, sillä pieneksi suoksi sen linnusto on hyvin monipuolinen. Pesimälinnustoon kuuluvat mm. kaakkuri ja kurki sekä kahlaajalajeista kapustarinta, kuovi, taivaanvuohi, liro, valkoviklo ja soiden laiteilla asustava metsäviklo. Pikkulinnuista runsaimpia ovat metsäkirvinen ja niittykirvinen. Suon lintulajistoon on viime vuosiin asti kuulunut myös etelässä erittäin harvinainen riekko.

Harju- ja suoluonnon suojelu ja hoito

Harjumetsien monimuotoisuuden ja uhanalaisen lajiston suojelemiseksi joudutaan usein turvautumaan ennallistamistoimiin, joilla pyritään muuttamaan metsän rakennetta luonnontilaisemmaksi ja turvaamaan uhanalaisten lajien säilyminen siihen saakka, kunnes metsä pärjää omillaan tuottamalla itse lahopuuta ja uudistumalla luontaisesti.
Suoluonnon ennallistamistoimilla pyritään puolestaan palauttamaan vesien virtaukset luonnontilaiseksi ja siten luomaan edellytykset suon alkuperäisen maisemarakenteen sekä kasvi- ja eläinlajiston palautumiseen.

Lue lisää

• Ennallistaminen ja luonnonhoito Metsähallituksessa (metsa.fi)

Harjujen lajit tarvitsevat paahdetta ja toisiaan

Komion Luutasuonharjun varjo- ja paisterinteet sekä niiden vaihteleva ja monimuotoinen harjukasvillisuus luovat arvokkaita elinympäristöjä useille eri hyönteislajeille.

Paahdeympäristöissä eli kuumilla ja avoimilla hiekka-alueilla kasvavat mm. kissankäpälä, kultapiisku, ahomansikka ja harakankeltano. Ne toimivat ravintokasveina monille perhoslajeille ja muillekin hyönteislajeille. Paljasta hiekkaa ja kuumaa elinympäristöä tarvitsevat useat kovakuoriaiset, pistiäiset ja heinäsirkat.

Aiemmin metsäpalot avasivat maisemaa ja loivat elinympäristöjä lajeille, jotka tarvitsevat tulen jälkeä. Sitten metsäpaloja ryhdyttiin torjumaan tehokkaasti, Komionkin metsät alkoivat kasvaa umpeen ennen luonnonsuojelualueen perustamista. Paahteisuutta vaativat kasvit ja eläimet alkoivat nopeasti tulla uhanalaisiksi.

Kun Komiosta tuli luonnonsuojelualue, kangasajuruohoa on onnistuttu elvyttämään luonnonkuloja jäljittelemällä eli polttamalla sopivia kohteita hoitokeinona.

Hämeenkylmänkukka, harjujen harvinaisuus

Suomen näyttävimpiin kasveihin kuuluu hämeenkylmänkukka (Pulsatilla patens). Se kasvaa vain suppealla alueella Kanta-Hämeessä.

Kylmänkukka on jyrkkien harjurinteiden ja valoisien mäntykankaiden keväinen kaunotar. Se kukkii suurin sinisävyisin kukin toukokuussa, ennen kuin kasvin lehdet puhkeavat. Kukkavarsi on 10–13 cm korkea.Aiemmin metsäpalot ja metsässä kulkeva karja pitivät kylmänkukan kasvupaikat valoisina ja maanpinnan kasvillisuuden aukkoisena. Palojen torjunnan, laidunnuksen päättymisen ja typpilaskeuman aiheuttaman rehevöitymisen vuoksi kasvupaikat ovat umpeenkasvaneet.

Hämeenkylmänkukka on nykyisin erittäin uhanalainen.Se on rauhoitettu laji. Kukkia ei saa poimia eikä juurakkoja kaivaa maasta.Kun kasvi saa kasvaa rauhassa, se voi kukkia monena vuonna uudestaan.Kylmänkukkaa autetaan mm. raivaamalla avoimempaa kasvualaa ja kasvattamalla taimia taimitarhalla ja istuttamalla sitten luontoon.

Luonnonhoitoa polttamalla