Kurjenrahkan nähtävyydet ja historia  

Ensimmäiset asukkaat

Ensimmäiset merkit ihmisistä nykyisen Kurjenrahkan kansallispuiston tienoilta ovat Nousiaisten Saksalasta löydetyt kivikautiset metsästäjä-keräilijöiden työkalut. Lisäksi alueelta on löydetty yksi, luultavasti pronssikaudelta tai varhaiselta rautakaudelta peräisin oleva kiviesine. Löydetyt esihistorialliset esineet ovat talttoja ja reikäkirveitä.

Pysyvää asutusta alueelle syntyi vasta 1700-luvun puolivälissä. Perimätiedon mukaan Savojärven seudun ensimmäiset pysyvät asukkaat olisivat olleet sinne vuonna 1757 muuttaneet entinen vouti Johan Bärnstedt ja hänen vaimonsa Maria.

Kuhankuonon vanha rajakivi

Kuhankuono on tunnettu tärkeänä rajapaikkana jo yli 600 vuoden ajan. Rajakiven nimen on arveltu kuvanneen rajapaikan muotoa. Toisen käsityksen mukaan Kuhankuono-nimi viittaa erärajoja ja eräteitä viitottaneeseen merkkipaikkaan.

Varhaisin tieto Kuhankuonosta on peräisin vuodelta 1381, jolloin Maskun ja Nousiaisten pitäjien rajapaikkojen luettelo päättyi sinne. Kivi toimii edelleenkin seitsemän kunnan rajakivenä. Kivelle ulottuvat Auran, Maskun, Mynämäen, Nousiaisten, Pöytyän, Turun ja Ruskon kunnat. Nykyään Kuhankuono on seudun merkittävimpiä nähtävyyksiä, ja siihen pääsee tutustumaan Kuhankuonon retkeilyreitistön pitkospuilla.

Pitäjän metsät

Keskiajalla Kuhankuonon ympäryspitäjien maanomistusolojen erikoisuutena olivat ns. pitäjänmetsät. Näitä koko kirkkopitäjän yhteisomistuksessa olevia metsiä oli lähinnä syrjäseudulla. Kuhankuonolle pitäjänmetsät perustettiin ilmeisesti sen jälkeen, kun pitäjien rajat oli 1300-luvulta alkaen vedetty Kuhankuonolle saakka. Ensimmäinen kartta Kuhankuonosta, jonne ulottui seitsemän pitäjää, on kuninkaan kirjurin Jaakko Teitin laatima kartta vuodelta 1550. Pitäjänmetsät lopetettiin ja jaettiin emopitäjänsä suurille taloille 1800-luvun alussa.

Kohti nykypäivää

Pian pitäjänmetsien jaon jälkeen 1800-luvun alkupuolella kaksi aateliskartanoa osti syrjäisiä metsä- ja suopalstoja Savojärven ympäristöstä. Kartanot joutuivat kuitenkin taloudellisissa vaikeuksissaan myymään alueita valtiolle jo 1800-luvun puolivälissä. Niinpä vuoteen 1885 mennessä oli kruununmaata kertynyt alueelle yli 10 000 hehtaaria, josta noin neljännes oli suota.

Alueen metsiä oli hakattu paljaaksi 1870 - 1880-luvuilla ennen niiden myyntiä valtiolle, ja niinpä 1900-luvun alussa olivat valtion metsät 'metsähallituksen Yläneen kruununpuistossa' pääasiassa nuorta metsää. Kuitenkin jotkut soiden ympäröimät saarekkeet olivat säästyneet hakkuilta.

Kuhankuonon ympäristön soiden ja hakkuilta säästyneiden ikimetsien arvo on tunnettu pitkään. Valtioneuvosto teki periaatepäätöksen kansallispuiston perustamisesta alueelle jo vuonna 1978. Kansallispuisto perustettiin kuitenkin vasta 20 vuotta myöhemmin, vuonna 1998.