Ortodoksinen kappeli
Langinkoskella on pitkät perinteet kalastuspaikkana: jo 1790-luvulla Valamon munkeilla oli koskeen kalastusoikeus. Tältä aikakaudelta on muistona Langinkoskella sijaitseva ortodoksinen kappeli, jossa edelleenkin kesäisin pidetään jumalanpalveluksia.
Keisarillinen kalastusmaja
Vuonna 1880 Venäjän kruununprinssi, sittemmin keisari Aleksanteri III, vieraili Kymenlaaksossa ja ihastui Langinkosken lohenkalastuspaikkaan. Tämän seurauksena nousi Langinkosken rannalle Magnus Schjerfbeckin suunnittelema keisarillinen kalastusmaja, joka vihittiin käyttöön vuonna 1889 Aleksanteri III:n ollessa jo vallassa. Aleksanteri III ehti kuitenkin viettää kosken rannalla vain muutaman kesän, minkä jälkeen poliittiset syyt estivät leppoisan kesäloman vieton Langinkoskella. Aleksanteri III:n menehdyttyä Krimillä vuonna 1894 Venäjän seuraava keisari Nikolai II kävi Langinkoskella vain kerran. Siihen päättyivät keisarilliset vierailut Langinkoskella.
Kun Suomi itsenäistyi vuonna 1917, Langinkosken alue rakennuksineen siirtyi valtiolle. Tämän jälkeen unohduksiin joutuneen kalastusmajan pelasti vuonna 1933 Kymenlaakson museoseura, jolle myönnettiin oikeus museon perustamiseen Langinkosken kalastusmajalle. Rappeutunut kalastusmaja entisöitiin entiseen keisarilliseen asuunsa. Kaikki vanhat huonekalut ja tekstiilit ovat vieläkin nähtävissä museossa alkuperäisessä ympäristössään. Kalastusmajalla museotoimintaa hoitaa nykyään Langinkoskiseura
Langinkosken luonnonsuojelualue
Vuonna 1938, muutama vuosi museon perustamisen jälkeen, julistettiin kalastusmajaa ympäröivä alue puistometsäksi. Varsinaisesti Langinkosken alue on suojeltu asetuksella vuonna 1960. Alueen 1,6 ha:n kokoisen puulajipuiston perusti vuonna 1959 metsäneuvos V. K. Ahola. Sota-aikaisia juoksuhautoja on kahdesta sodasta: vuonna 1918 venäläisten rinteille tekemiä ja toisen maailmansodan aikana suomalaisten Taipalsaareen kaivamia.