Monimuotoinen suomaisema
Levanevan luonnonsuojelualue muodostuu kolmesta laajasta suosta: Levaneva, Vähä Levaneva ja Kuuttoneva. Suurin osa suokokonaisuudesta kuuluu Länsi-Suomelle tyypillisiin kilpikeitaisiin, joilla suon keskiosat turvekermeineen nousevat suon reunoja korkeammalle. Tällainen suo on karu, koska se saa ravinteita vain ilmasta ja sateen mukana. Itäosassa sijaitsevalla Kuuttonevalla on aapamaisia piirteitä, sillä suon keskiosa on reunaosia alempana. Suon keskiosaan virtaavat vedet tuovat mukanaan ravinteita, joten suo on kilpikeidasta rehevämpi. Levanevan, Vähä Levanevan ja Kuuttonevan keskiosissa on melko runsaasti allikoita eli pieniä suolampia. Suotyypiltään suot ovat pääosin karuja rämeitä ja nevoja, mutta Kuuttonevalla on myös ravinteisempiä suotyyppejä.
Soiden lisäksi luonnonsuojelualueella on pieniä mäntyvaltaisia kangassaarekkeita sekä yhtenäisempiä metsäalueita. Metsät ovat paikoin melko nuoria, mutta suon laidoilla ja metsäsaarekkeissa on jo varttuneempaakin havupuusekametsää. Suon laitoja on aikanaan ojitettu, mutta ojat ovat jo lähes umpeen kasvaneita, ja ne eivät ole pysyvästi heikentäneet Levanevan luontoarvoja.
Rahkasammalten valtakuntaa
Levanevan kasvillisuus kuvaa hyvin alueen moninaisuutta. Laajojen koskemattomien keidasrämeiden kulju- ja kermimosaiikilla kasvaa niukkaravinteisille soille tyypillinen kasvillisuus. Suon pintaa hallitsevat rahkasammaleet ja varvut, jotka ovat sopeutuneet vähäravinteiseen, happamaan suoveteen. Levanevan luonnonsuojelualueen luoteiskulmalla on Kivi- ja Levalammen tekojärven muokkaamaa maisemaa, missä hyllyvät mättäät ja paikkaa vaihtavat turvesaaret tekevät liikkumisen mahdottomaksi. Sen sijaan monet lintulajit löytävät upottavilta rahkasaarilta hyviä pesäpaikkoja. Kivi- ja Levalampi padottiin 1960-luvulla huolehtimaan Närpiönjoen alajuoksulla olevan paperimassatehtaan vesitarpeesta ja estämään jokea tulvimasta. Tekojärvi on vaativa elinympäristö, koska vedenkorkeudensäätöjen takia suuri osa luhtaisesta maisemasta voi kuivina kesinä olla kuivatettu.
Lentäviä otuksia ja suurpetoja
Alkukesän hyttyset ja keskikesän kärpäset ja paarmat ovat erottamaton osa suoluontoa. Lukemattomat parveilevat joukot uuvuttaa helposti retkeilijän. Täytyy toki muistaa, että hyönteiset ovat tärkeää ravintoa monelle suolla tai sen laiteilla pesivälle linnulle. Kivi- ja Levalammen ja suoalueiden metsäsaarekkeiden aukoissa lentää runsaasti lepakoita. Metsäsaarekkeissa on myös oma pieni liito-orava -kantansa. Hyvä osoitus alueen erämaisuudesta on karhun, suden ja ilveksen havaitseminen lähes vuosittain, vaikka silloin kyseessä onkin vaeltavia koiraita tai emoja poikasineen. Linnustoon kuuluu sekä metsien lintuja että vesilintuja, kahlaajia ja varpuslintuja.
Suo herää keväällä eloon
Levanevan ydinalueilla selviävät ympäri vuoden vain karaistuneimmat lajit. Teeret, riekot, metsot ja korpit hallitsevat talvisuota. Hyvinä siemenvuosina tiaiset ja tikat aloittavat pesintänsä jo talven keskellä. Kurkien saapuminen keväällä herättää suon eloon.
Karujen soiden vesilinnut, kahlaajat ja varpuslinnut viettävät soilla touko-kesäkuussa kiivaan pesintäkauden. Kahlaajista näkyvimpiä ovat viheltävät kapustarinnat, varoittelevat lirot, taitolentävät töyhtöhyypät sekä äänekkäät pikkukuovit ja kuovit. Pohjoista lajistoa edustavat turnajaisia pitävät suokukot. Varpuslinnuista vahvimmin suolle ovat kotiutuneet niittykirviset ja kirkkaan väriset keltavästäräkit.
Levanevalla esiintyy lukuisia suoallikoita, joiden merkitys etenkin linnustolle on erittäin suuri. Allikoiden tuntumassa pesivät telkät, tukkasotkat ja tavit. Alkuvoimainen kaakkuri kuuluttaa kalastusmatkojaan äänekkäästi suon yllä lentäessään. Laji on alkanut pesiä Levanevalla vasta 1990-luvulla.
Turvelauttojen pesijät
Lintutiheys on suurimmillaan allasalueen pohjoisosien turvelautoilla. Alueella pesii runsaasti naurulokkeja ja vesilintuja, mutta myös monet kahlaajat ja varpuslinnut löytävät upottavilta rahkasaarilta hyviä pesäpaikkoja.
Allasalueen erikoisimpiin pesijöihin kuuluvat pohjoista lajistoa edustavat vesipääskyt. Näitä pieniä kahlaajia on pesinyt alueella muutamana vuotena. Levanevan suoalueella viihtyvistä kahlaajista harvinaisia pesijöitä ovat jänkäkurppa ja mustapyrstökuiri. Allasalueen pohjoisosa on myös tärkeä levähdys- ja ruokailupaikka muuttaville vesilinnuille ja kahlaajille.
Kurjen mailla
Kurjet saapuvat soille keväällä ensimmäisinä muuttolintuina usein vielä lumiseen maisemaan. Kurjet valmistuvat pesintään äänekkäästi huudellen ja villisti tanssien. Kurjen soidintanssi on lintujemme näyttävimpiä. Soiden karuuden vuoksi kurkia pesii Levanevan alueella varsin harvasti. Sen sijaan kesällä voi nähdä isoja parvia poikamieslintuja eli luppokurkia. Luppokurjet käyvät ruokailemassa lähikylien rauhallisilla pelloilla. Laji tunnetaan kurkena jokseenkin koko Suomessa, joten kurki on vanhimpia linnun nimiä. Levanevan ympäristökunnissa lintua kutsutaan myös kurkelooseksi.
Suon kasvit
Suoluonnon pohjaa muodostaa tiheänä peitteenä kasvavat rahkasammaleet. Ne ovat sopeutuneet soiden hyvin happamaan ja vähäravinteiseen kasvuympäristöön. Rahkasammalten yllä kasvavat erilaiset sarat ja varpukasvit. Kesäkuun alussa maisemaa täplittävät valkoisia tähkiä kantavat tupasvillat. Villojen ensimmäiset versot aloittavat kasvunsa kevään ensi hetkinä jäiden keskellä. Alkukesällä mättäitä värjää vaaleanpunaiseksi suokukka. Suokukka on ainavihanta, joten sen nahkeat, laidoiltaan kääriytyvät lehdet koristavat suota ympäri vuoden. Loppukesällä kukkivat vaaleanpunertavat kanervat. Ne ovat puuvartisia ja niiden ikivihreät lehdet ovat neulasmaisia Soiden erikoisimpiin kasveihin kuuluvat hyönteisiä syövät kihokit. Kosteassa ja rehevässä luoteisosassa lehdeltään kurjen jälkeä muistuttava kurjenjalka löytää kasvupaikkoja.
Suon herkkuja
Konkreettisimman ilon suon kasveista tuottavat suomuuraimet eli valokit. Hyvinä vuosina marjoja riittää reilusti poimittavaksi asti. Syksyn viimeiset marjaretket suunnataan ensimmäisten syyspakkasten jälkeen karpalopaikoille.
Marjat kelpaavat myös Levanevan eläimille. Rastaat, tilhet ja kanalinnut syövät kankaiden mustikoita, puolukoita ja variksenmarjoja. Makeat marjat maistuvat myös petonisäkkäille. Talven säilömät karpalot ravitsevat puolestaan keväällä suolle palavia kurkia. Skandinaavisilla kielillä karpalo onkin kurjenmarja.
