Ihmisen toiminta Merenkurkun saaristossa on aina liittynyt läheisesti kalastukseen, hylkeenpyyntiin ja merenkulkuun. Merenkurkussa voi törmätä muinaisjäännöksiin, kuten jatulintarhoihin, kompassiruusuihin, tilapäisten asumusten kivipohjiin, kiviuuneihin, veneiden jäänteisiin, säilytyskuoppiin, rajapyykkeihin ja verkonkuivausseipäiden kivikasoihin. Tavallisimpia ovat kiviuunit sekä kalastukseen, hylkeenpyyntiin ja merenkulkuun liittyvien tilapäisten asumusten jäännökset.
Kiviuunit
Kiviuunit ovat yksinkertaisia, kivistä kylmämuurattuja paistinuuneja. Luultavasti suurin osa näistä uuneista on peräisin sota-ajoilta, jolloin venäläiset kaleerilaivat seilasivat pitkin Pohjanlahden rantoja ja jättivät muistoiksi näitä kiviuuneja paikkoihin, jotka sopivat kaleerien rantautumiseen. Venäläiset käyttivät kiviuuneja leivän paistamiseen. Kiviuunien muusta käytöstä esim. kalan kuivatukseen ei olla täysin varmoja. Merenkurkun saaristossa on lukuisia kiviuuneja; pelkästään Björköbyssä niitä on noin 200.
Jatulintarhat
Jatulintarhat ovat kivistä maahan muodostettuja spiraalimaisia labyrinttejä. Jatulintarhoja esiintyy pitkin Suomen ja Ruotsin rannikkoa sekä Ahvenanmaalla, ja ne on yleensä rakennettu mukulakivialueen viereen.
Sitä, milloin ja miksi jatulintarhat on rakennettu, on pohdittu paljon. Labyrintit on onnistuttu ajoittamaan jäkälämittauksen (likenometrian) ja kivipintojen rapautumisen perusteella. Rannikkoseutujen vanhimmat jatulintarhat ovat 1300-luvulta ja nuorimmat 1800-luvulta.
Kansanperinteen mukaan jatulintarhoja rakennettiin ajankuluksi. Rakentajat olivat kenties tuulta odottelevia merimiehiä ja kalastajia tai paikallisväestöä. Joidenkin tutkijoiden mukaan jatulintarhat liittyvät riitteihin ja uskomuksiin, jotka pitivät pintansa satamissa ja kalastuspaikoilla oleskelleiden ihmisten keskuudessa.
Tilapäisten asumusten kivipohjia
Merenkurkun alueelta löytyy lukuisia kivimajojen pohjia, joita luultavasti kalastajat ovat käyttäneet sateen- ja tuulensuojina sekä öisinä levähdyspaikkoina 1500-luvulla. Majat ovat metrin korkuisia ja niissä on kolme seinää, joista yksi muodostuu usein suuremmasta kivestä. Kattoa ei ole. Kivet reunustavat vallina pyöreää kivetöntä lattiaa, joka on maanpinnan tasolla tai hieman sen alapuolella.
Hylkeenpyynti
Hylkeenpyynti on ollut Merenkurkun saaristoväestölle historiallisesti hyvin tärkeä elinkeino. Kun Pohjanlahden rannikot asutettiin, hylkeenpyynti ja kalastus olivat ensimmäisille pysyville asukkaille elämän edellytys. Hylkeestä saatiin ruokaa, tuloja ja vaatteita. Hylkeenliha, jota ei käytetty kodin tarpeisiin, suolattiin, savustettiin ja myytiin.
Lisätietoja:
- Hylkeenpyynnin historiaa (pdf,598 Kb, julkaisut.metsa.fi)
- Hylkeen lihan, rasvan, traanin ja nahan käyttö (pdf,346 Kb, julkaisut.metsa.fi)
- Muiden eläinten metsästyksen historiaa (pdf, 365 Kb, julkaisut.metsa.fi)
Kalastus
Kun puhutaan kalastuksen merkityksestä saaristolaisille, silakka on ollut aivan erityisessä asemassa. Silakkaa pidettiin ravinnon tukipilarina, ja sitä käytettiin niin suuria määriä, ettei sitä edes laskettu kalaksi. Silakkaa kalastettiin silakkaverkoilla ja silakkanuotilla ja myöhemmin myös silakkarysillä. Yleisillä vesillä (kruunun vesillä) kalastettaessa seitsemäsosa saaliista oli luovutettava tullisilakkana kruunulle.
Merenkurkun erityispiirteenä oli jään alla tapahtuva talvinuottakalastus, joka yleistyi 1900-luvun aikana. Suomenruotsalaiset kalastajat esittelivät troolikalastuksen Suomessa vuonna 1956. Lähes jokaisessa Merenkurkun alueen kylässä oli kalasatama. Siian ja lohen kalastuksen merkitys kasvoi entisestään 1900-luvun lopulla.
Lisätietoja:
- Kalastuksen historiaa (pdf, 748 Kb, julkaisut.metsa.fi)
- Kalastusvälineet ja kalan säilöminen (pdf, 568 Kb, julkaisut.metsa.fi)
- Venevajat ja kalasaunat (pdf, 329 Kb, julkaisut.metsa.fi)
Majakoita ja luontoasemia
Merenkurkun saariston maailmanperintöalueella on neljä toimivaa majakkaa sekä lukuisia muita merimerkkejä, kuten puisia tunnusmajakoita eli pookeja. Monet Merenkurkun saariston entiset merivartio- ja luotsiasemat toimivat nykyään luontoasemina.
Historiallinen väylä länteen
Merenkurkku on menneisyydessä ollut Suomelle tärkeä yhteys länteen. Ruotsin vallan aikana Björköbyn saaren asukkaiden velvollisuutena oli huolehtia postinkulusta sekä valtion virkamiesten kuljetuksista Merenkurkun yli.
Lue lisää: