Paljakan historia
Yleistä
Paljakan väestön toimeentulo on perustunut pääasiassa metsiin. Eränkäynti, marjastus, sienestys ja kaskeaminen loivat elämisen edellytyksiä. Varhainen talonpoikainen karjatalous tukeutui heinäisiin kaskiahoihin ja luonnonniittyihin. Niittyjä käytettiin pitkälle 1900-luvun puolelle saakka. Sahateollisuuden kehittyessä 1800-luvun loppupuolella myös savotat alkoivat lisääntyä tarjoten paikalliselle väestölle elämisen edellytyksiä. Paljakan lähistölle Kotilan kylään pysyvä asutus juurtui 1600-luvun loppupuolella. Taloluku alkoi kasvaa 1800-luvulla, jolloin myös paine takamaiden käyttöön lisääntyi.
Esihistoria
Holstinvaaran etelärinteeltä löytyi 2006 tehdyssä arkeologisessa selvityksessä kaksi maakuoppaa, jotka ovat esihistorialliselta ajalta. Tähän viittaa kuoppien pohjaa lapiolla kaivettaessa havaittu selvä huuhtoutumiskerros. Esihistoriallisesta asutuksesta ei havaittu merkkejä. Alueelta löytyy lisäksi lukuisia kuoppajäännöksiä, joiden ajoituksesta ei voida olla täysin varmoja. Kuoppien tarkoitusperä jää hämärän peittoon, mutta ne lienevät pääasiassa pyynti- ja varastokuoppia.
Kaskiviljely
Vanhojen karttalähteiden, nimistön ja perimätiedon perusteella Paljakan alueella on harjoitettu kaskeamista 1600-luvulta 1800-luvun loppupuolelle saakka. Kuusivaltaiset etelärinteet sopivatkin tähän tarkoitukseen erinomaisen hyvin. Osa arkeologisessa selvityksessä löytyneistä kaskiahojen kuoppajäännöksistä saattaa olla nauriiden tai rukiin säilytykseen tarkoitettuja maakuoppia, mitä tukee paikallinen perimätieto.
Kuoppia löytyi Perjakan, Egyptinkorven ja Holstinvaaran alueen vanhoilta kaskiahoilta tai niiden läheisyydestä yhteensä 22 kappaletta. Kaskiviljelyn aikakaudesta muistuttavat myös korkeat palaneet kannot ja kelot kaskialueiden laitamilla. Kaskeaminen synnytti monipuolista metsämaisemaa, joka takasi riistaeläimille hyvän elinympäristön. Paljakan alueella olikin hyvät metsästysmaat ja moni mies piti ansa- eli liskupolkuja, joilta piti usein kiertää saalista kokoamassa.
Luonnonniityt
Vanhakantaisesta niittytaloudesta on jäänyt vähäisiä merkkejä. Kilpisuolla on jäljellä niittyaidan rakenteita ja suovanpohja. Koska lähitalojen karja laidunsi vapaasti metsissä, parhaat suoniityt täytyi aidata, jotta karja ei olisi päässyt syömään luonnonniittyjen heinäsatoa ennen aikojaan. Holstinvaaran liepeiltä löytyi myös ladon jäänteet. Alueella on ollut useampiakin latoja, mutta ne on purettu ja jäännökset ovat peittyneet suokasvuston alle. Luonnonniittyjen lisäksi vanhat kaskialueet olivat tärkeitä laitumia. Viljanoton jälkeen kaskimaa jäi heinittyväksi ahoksi, joka kelpasi hyvin karjalle useiksi vuosiksi eteenpäin. Perimätiedon mukaan Paljakan alue runsaine kaskiahoineen oli pitkään hyvää laidunmaata eläimille.
Metsätalous
Metsien hakkuita on Paljakan luonnonpuiston alueella tehty vähän ja alueen koillisosassa ei laisinkaan. Luonnonpuiston alueelta voi tavata vanhoja kirveskantoja muistona talonpoikaisesta puunkäytöstä. 1900-luvun alkupuolella hakkuut yleensä olivat harvennushakkuita. Niitä on tehty puiston alavammassa pohjoisosassa ja pienessä määrin Holstinvaaran alarinteillä. Paikoitellen järeitä haapoja on kuorittu rungon ympäri, eli kaulattu. Haapoja vainottiin, koska niitä pidettiin hukkapuina.
Hyvin harvoin metsä hakattiin aukoksi. Hakkuita varten kaadettavat puut leimattiin ja merkittiin. Niinpä esim. Puolangan hoitoalueen työohjelmaan vuonna 1909 kuului noin 15 000 sahapuun leimaus Paljakkavaaralta. Näistä osa on otettu luonnonpuiston nykyiseltä alueelta.
Kiinteä asutus
Paljakan luonnonpuiston välittömässä läheisyydessä, puiston itärajalla sijaitsee kaksi sodan jälkeen rakennettua asutustilaa, jotka autioituneina ostettiin valtioille 1970- ja 1980-lukujen vaihteessa. Muualta alueelta ei kiinteitä asuinpaikkoja tunneta. Tilat antavat purettuinakin hyvän kokonaiskuvan 1900-luvun puolivälin pientilasta ennen sähköistämistä. Molempien tilojen alueella on rakennusten perustusten lisäksi lukuisia röykkiöitä, säilytyskuoppia ja muita rakenteita muistona entisajan elämäntavasta. Luonnonpuiston metsät olivat näidenkin tilojen väelle riista-, laidun- ja marjamaita.