Historia
Paukanevaan ja sen lähiympäristöön liittyy useita historiallisia asioita ja tapahtumia. Paukaneva on säilynyt muutosten keskellä hyvin, vaikka se on tiukasti asutuksen, rautatien, maanteiden ja Seinäjoen oikaisu-uoman ympäröimä. Oikaisu-uoma rakennettiin vuosina 1968-1982 Seinäjoelta Kyrönjokeen turvaamaan viljelyalueita jokavuotisilta tulvilta.
Kydön- ja tervanpoltto
Kydöttäminen eli nevamaitten poltto viljelymaiksi alkoi Etelä-Pohjanmaalla 1700-luvun alussa. Paukanevan ympäristön peltomaat kuten Pajuneva on vanhaa suota, joka on polttamalla otettu viljelyskäyttöön.
Metsäisillä suosaarekkeilla on kasvanut vankka metsä. Tervahaudat Isosalossa ja Lehtisalossa muistuttavat tervanpolton erityisestä merkityksestä maakunnalle 1700- ja 1800 -luvuilla.
Vanhat pitkospuut
Seinäjokelaiset rakensivat yhdessä nurmolaisten kanssa Nurmon kirkkoa 1700-luvun alussa. Samassa yhteydessä rakennettiin pitkospuut oikotieksi suoraan Paukanevan yli Isosaloon ja siitä kirkolle. Tätä tietä sanottiin "Niemistön kirkkotieksi". Nämä pitkospuut paloivat vuonna 1752 suuressa metsäpalossa, joka ulottui Ikaalisista aina Paukanevalle saakka.
Paukanevan ojitukset
1860-luvun katovuosina kruunu alkoi järjestää tilattomalle väelle hätäaputöitä Paukanevan ojittamiseksi. Suo oli tarkoitus kuivata suurten laskuojien avulla kytöviljelykseen sopivaksi. Paukanevaa ojitettiin keväästä 1867 lähtien mutta heikoin tuloksin. Seuraavana vuonna kappeliseurakunnan kokouksessa päätettiin pyytää, ettei avustusta määrättäisi ojittamistöihin, koska neva on niin vetelä, ettei sitä olisi millään saatu käsivoimin kuivattua. Avustukset suunnattiinkin uuden maantien tekoon.
Kiikun suora
Ajatusta Paukanevaa halkovasta tiestä pidettiin aluksi mahdottomana ja aivan liian kalliina. Yhteisessä kuntakokouksessa vuonna 1876 kuitenkin paikallinen isäntä Matti Martikkala lupasi tehdä suoran tielinjan 30 markalla aiemmin lasketun 500 markan sijasta. Hän pyysi Kiikussa torpan isäntää sytyttämään olkikasan palamaan kello 8 illalla. Hän meni itse apumiehineen Nurmon kirkolle odottamaan kunnes taivaalle ilmestyi savua palavasta kasasta. He asettelivat seipäitä, joiden päissä oli palavia soihtuja tasaisin välein. Näin saatiin suora linja vedettyä Kiikkuun asti.
Vuoden 1918 sota
Vuoden 1918 sodan väkivaltaisuudet koskettivat myös Seinäjokea ja Nurmoa. Kaikkiaan teloitettiin 44 punavankia, jotka kaikki oli tuotu muualta. Nurmolaisilla ja seinäjokelaisilla ei ollut osaa näissä tapahtumissa. Teloitukset tapahtuivat pääasiassa Paukanevalla. Vielä sodan kestäessä 20 teloitetun omaiset kaivoivat vainajansa ylös nevasta ja kuljettivat kotiseutunsa multiin. Loput on haudattu tuntemattomina Nurmon kirkkomaahan.
Paukanevan luonto
Paukaneva on tyypillinen kilpikeidassuo eli kohosuo, jonka keskiosat ovat reunoja korkeammalla. Kohosuolla ravinteikkaat valumavedet eivät pääse virtaamaan suon keskiosiin sitä ympäröiviltä mineraalimailta. Suo saa lähes kaikki ravinteensa sadevedestä ja on se vuoksi hyvin niukkaravinteinen.
Suomessa keidassoita on lähinnä vain Etelä-Suomessa ja Pohjanmaalla.
Paukanevalla on useita suotyyppejä
Paukanevalla tavataan erilaisia suotyyppejä: nevoja, rämeitä ja korpia sekä näiden yhdistymiä. Paukanevan avoimien neva-alueiden valtalajeina ovat tupasvilla ja mutasara. Neva-alueiden keskellä on pieniä allikoita, joihin vesi kerääntyy sade- ja sulamisvesistä. Keväisin Paukanevalle muodostuu allikoita kymmenittäin, mutta kuivina kesinä ne saattavat kuivua pois.
Paukanevalla rämeitä on keskiosien avosuon ja suota kiertävien korpimaiden välissä.
Rämeellä kasvaa kitukasvuista mäntyä sekä erilaisia varpuja kuten suopursu, variksenmarja ja kanerva. Pohjakerrosta peittää rahkasammalet ja jäkälät. Rämeillä on paksulti turvetta ja niukasti ravinteita.
Paukanevan Lehtisalon puoleisilta reunoilta löytyy kuusi- ja lehtipuuvaltaisia suokasvupaikkoja eli korpia. Siellä kasvaa runsaasti metsävarpuja, ruohoja ja heiniä. Korpien lukuisten mätäspintojen vuoksi maasto on hyvin laikkuista.
Paukanevan tavanomaisimpia kasveja
Koska Paukanevan keskiosa on niukkaravinteinen, myös alueen kasvilajisto on hyvin vähälukuista. Yksi vallitsevista kasvilajeista ovat rahkasammalet, jotka kykenevät ottamaan ravinteita pienistäkin pitoisuuksista. Alueen tavanomaisiin lajeihin lukeutuvat myös suovarvut kuten suokukka, kanerva, variksenmarja, karpalo sekä paikoin myös suopursu ja juolukka. Myös saramaisia kasveja kuten tupasvilla ja mutasara sekä ruohoja, kuten lakka ja kihokit esiintyy alueella.
Nisäkkäitä ja matelijoita
Paukanevalla on paljon pikkunisäkkäitä kuten metsämyyriä, vesimyyriä ja metsäpäästäisiä. Hyvällä tuurilla suon reunoilla voi nähdä korpireunusten kasvien antimista nauttivan hirven. Tarkkasilmäinen saattaa myös havaita rahkasammalikkoon painuneet hirven sorkanjäljet, sillä hirvi liikkuu myös pitkin avosoita. Keskikokoisista nisäkkäistä ketun ja supikoiran jälkiä voi havaita Paukanevalla. Myös orava ja harvinaisempi liito-orava liikkuvat Paukanevan lähimaastoissa. Matelijoista alueen lajistoon kuuluu ainakin sammakko, sisilisko ja kyykäärme.
Harvinaisia perhosia ja runsaasti hämähäkkejä
Vahakeltasiipi on harvinainen siilikkäisiin kuuluva yöperhoslaji, joka on muualla Suomessa hyvin vähälukuinen, mutta viihtyy loistavasti Paukanevan pensastojen peittämillä rämeillä. Paukanevalla tavataan myös neljää muuta perhosharvinaisuutta. Suoalueella viihtyvät myös hämähäkit ja niitä on runsaasti. Alueella tavataan myös Suomen suurinta hämähäkkilajia rantahämähäkkiä. Sen ruumis voi olla jopa 2 cm:n pituinen.
Satoja lintuja
Kevätmuuton aikoihin monet eri lintulajit pysähtyvät Paukanevalle lepäämään ja ruokailemaan. Alueella tavataan petolintuja, kanalintuja, pikkulintuja sekä muuttoaikoina myös vesilintuja ja kahlaajia. Paukaneva on yksi harvoista suoalueista Etelä-Pohjanmaalla, missä vielä saattaa nähdä voimakkaasti vähentyneen riekon. Paukanevan pesimälajistoon kuuluvat mm. kapustarinta, kuovi ja pikkukuovi sekä liro. Lehtisalon puolella säännöllisesti pesiviä lintuja ovat mm. palokärki ja käpytikka. Pikkulinnuista alueella pesivät mm. pajulintu, peippo, keltasirkku, sirittäjä ja laulurastas. Muuttolinnuista tavallisimpia Paukanevalle pysähtyviä lajeja ovat monet kahlaajat ja vesilinnut kuten kurjet, hanhet ja joutsenet.