Lapinraunioita
Ikkalan kämpän luoteispuolisella mäellä on lapinraunioita. Paikka on merkitty alueen maastokarttaan, ja merkitty retkeilyreitti kulkee mäen kautta. Matalat, pyöreistä kivistä ladotut 5 - 10 metrin laajuiset sammalten peittämät röykkiöt jäävät kuitenkin helposti retkeilijältä huomaamatta.
Lapinrauniot ovat pronssi- ja varhaisrautakautisia hautaröykkiöitä, jotka voidaan vain karkeasti ajoittaa vuosien 1000 eaa. - 500 jaa. väliin. Röykkiöihin hautaaminen levisi sisämaahan rannikolta, jonne tapa saatiin Skandinaviasta.
Lapinraunio-sanaa käytetään nimenomaan sisämaan hautaröykkiöistä, rannikolla hautoja kutsutaan hiidenkiukaiksi. Vainaja haudattiin röykkiön alle, mutta maan päälle joko poltettuna tai polttamattomana. Yleensä lapinrauniot ovat rantakallioilla, hyvillä näköalapaikoilla.
Hautaustavan lappi-alkuinen nimi on usein tulkittu viittaukseksi alueella asuneeseen saamelaisväestöön. Tästä ei kuitenkaan ole varmuutta. Voi olla, että lappalaisella on tarkoitettu yleisemmin syrjäseutujen salomaiden pyyntielinkeinoa harjoittavia asukkaita.
Ikkala ja Juurakko
Nykyisin yksityiskäytössä oleva Juurakon kämppä on vanha kruununmetsätorppa. Kruununmetsätorppien torpparit olivat vuokralaisina valtion mailla. Torpan vuokra maksettiin kruunulle rahana tai viljana. Ruista oli toimitettava 1900-luvun alkuvuosikymmeninä tynnyri ja kymmenen kappaa (n. 220 l) vuodessa. Vuodesta 1923 alkaen torppareilla oli mahdollisuus lunastaa torppansa itsenäiseksi.
Ikkalan tila on hankittu valtiolle sotien jälkeen 1940-luvulla. Tila sijaitsi keskellä valtion omistuksessa olevia metsämaita ja ostettiin tästä syystä. Ikkalassa on asuttu tilan valtiolle ostamisen jälkeenkin. Ikkalan asukkaat viljelivät peltotilkkujaan talon ympärillä ja Neejärven rannalla. Talo on kunnostettu 1990-luvulla ja se on nykyisin yksityiskäytössä.
