Jatulintarha
Jäämeren ja Itämeren rannoilta on paikoin löydetty 1000 - 1600-luvuilla rakennettuja kivisiä labyrintteja, jatulintarhoja. Jatulintarhojen rakentamisen tarkoituksesta ei ole varmuutta, mutta ne sijaitsevat aina hyvien kalastus- ja hylkeenpyyntialueiden läheisyydessä. Rahjan jatulintarhakin sijaitsee Hevoskarissa, joka muinoin oli tärkeä kalastajien ja hylkeenpyytäjien tukikohta. Jatulintarhoja on myös mm. Merenkurkun saaristossa ja Itäisen Suomenlahden kansallispuistossa.
Kalastustukikohdat
Rahjan saaristossa on säilynyt vanhoja kalastustukikohtia mökkeineen, rantavajoineen ja venevalkamineen. Näitä väliaikaisia asuinpaikkoja on nähtävillä mm. Lepäsessä, Korkeakarissa, Hevoskarissa ja Hyönassa. Saarien harmaat kalastajamökit ja niitä ympäröivät niityt ja hakamaat kertovat ihmisen monisatavuotisesta elosta saaristossa.
Monimuotoinen saaristo
Rahjan alue on Perämerelle tyypillisestä avoimesta rannikosta poiketen hyvin rikkonaista, pienipiirteistä saaristoaluetta. Sisäsaaristo muodostuu useista metsäisistä moreeni- ja kalliosaarista. Ulkosaaristossa ja merivyöhykkeellä tyypillisiä ovat karut, mutta linnuston kannalta tärkeät luodot sekä yksittäiset, nummien ja kitukasvuisten metsien luonnehtimat saaret.
Saariston metsät ovat valtaosin karuja kuusikoita ja kalliomänniköitä. Rantojen tuntumassa on rehevämpiä metsätyyppejä: rantalehtoja sekä valoisia koivikoita, jotka ovat entisiä laidunmaita.
Saariston tarjoaman suojan ansiosta mantereella on laajoja rantaniittyjä. Siiponjoen suulle joki on kasannut rehevän suistoalueen.
Maankohoamisrannikon keitaat
Laajat, lajirikkaat niittyrannat ovat Perämeren maankohoamisrannikolle ominaisia. Niittyrantojen kasvillisuus muodostaa usein rannan suuntaisia vyöhykkeitä, joilla kullakin on omat lajinsa. Kasvit asettuvat sopivaan kasvupaikkaan sen kosteuden, suolaisuuden, vedenkorkeuden vaihtelun sekä aaltojen ja jäiden kulutuksen suhteen.
Rehevät fladat ja kluuvit
Pohjanmaan rannikon erikoispiirteitä ovat fladat ja kluuvit. Fladat ovat matalia laguuneja, jotka maankohoamisen seurauksena kuroutuvat pikkuhiljaa irti merestä. Fladan kurouduttua kokonaan irti merestä siitä muodostuu pieni järvi, jota kutsutaan kluuviksi. Näiden pikkujärvien vesi on hieman suolaista, sillä järven ja meren välissä olevan kynnyksen kautta merivettä pääsee laguuniin.
Fladojen ja kluuvien kasvillisuus on erittäin rehevää. Ravinteita on runsaasti saatavilla, kasvupaikka on suojaisa ja vesi lämpenee keväällä nopeasti. Kun kluuvin yhteys mereen katkeaa, se karuuntuu. Ne kasvavat usein lopulta umpeen ja muuttuvat soiksi.
Keväisin fladoilla käy vilske, kun kalat tungeksivat kutemaan nopeasti lämpeneviin, suojaisiin lahtiin. Silloin pedoilla alkavat pidot. Merikotkat, isokoskelot, lokit ja ketut käyvät kalastamassa fladojen suualueilla. Ruovikoissa ja rantametsissä pesii runsas linnusto, sillä rantojen vehmas kasvillisuus tarjoaa sekä suojaa, että ravintoa poikueille.
Rahjan rikas linnusto
Rahjan saaristolinnusto on tyypillistä Perämeren rannikolle. Merialueella ja ulkosaaristossa viihtyvät suuret lokkilinnut, kuten meri- ja selkälokki ja sekä merikihu, karikukko ja riskilä. Sisempänä saaristossa luodoilla ja saarten välisillä vesillä viihtyvät sorsalinnuista esimerkiksi pilkkasiipi sekä iso- ja tukkakoskelot. Mantereen tuntumassa tapaa sisävesien tavanomaisimpia vesilintuja.
Karuilla hiekka- ja somerikkorannoilla pesivät lapintiira, tylli, meriharakka ja karikukko. Merihanhi vaatii pesintäpaikakseen rauhallisen, heinäisen saaren tai luodon. Saarten lehtipuustoisissa ja vanhoissa metsissä elävät tiaiset, puukiipijä ja punarinta, sekä pohjantikka ja palokärki. Kanalinnut, haukat ja pöllöt kuuluvat myös saaristometsiin.
Rahjan saaristo on muuttolintujen päämuuttoreitin varrella, mikä lisää saariston arvoa tärkeänä linnustoalueena. Ruokailemaan ja levähtämään pysähtyvissä muuttolinnuissa on usein erikoisuuksiakin. Saaristo kuuluukin kansainvälisesti tärkeiden lintualueiden verkostoon (IBA).
Perinnemaisemia ja luonnonhoitoa
Rahjan saaria on vuosisatojen ajan käytetty karjan laitumina. Kesäkuun alkupuolella saariin kuljetettiin hevosia ja lampaita, ja niiden annettiin vapaasti laiduntaa elokuulle tai jopa lokakuulle asti. Pappilankarin ja Alajoenkarin orilaitumilla tiedetään olleen enimmillään noin 200 hevosta. Saaren laajimpia niittyjä ja soistumia niitettiin karjan talvirehuksi.
Laidunnuksen tuloksena rantametsät muuttuivat valoisiksi, harvapuustoisiksi hakamaiksi, joissa kasvoi ahomansikkaa ja mesimarjaa. Saariston vitamiinipommi, tyrni hyötyi myös laidunnuksesta. Osa vanhojen lammaslaitumien paikoista on tunnistettavissa vielä nykyäänkin laajojen tyrnipensaikkojen perusteella.
Rahjassa perinteisiä maankäyttötapoja on pyritty herättelemään uudelleen henkiin. Usealla saarella, esimerkiksi Kurvosessa, laiduntaa taas lampaita. Pensoittuvia hakoja ja rantaniittyjä on raivattu ja Siiponjoen suistossa rantaniittyjä on myös alettu niittää.