Ryövärinkuopan alue oli tuttu myös kansalliskirjailijamme Zacharias Topeliukselle, joka teki seudun halki monta matkaa nuoruusvuosinaan 1830-luvulla. Lähellä sijaitsevassa Kallenaution kestikievarissakin useasti vieraillut nuori kirjailija sai innoituksensa alueen maisemista ja vanhoista kansantarinoista. Ryövärinkuopan nimi on tarinan mukaan saanut alkunsa maantierosvoista, jotka väijyivät maantien kulkijoita piilossa syvän kuopan suojissa. Näin Topelius veistelee oman versionsa tarinasta:
"Seutuatuntematon ajaa helposti ohi huomaamatta muuta kuin korkean ja tiheän havumetsän, jota kasvaa tien molemmilla puolin: mutta ken ottaa vaivakseen astua alas ajoneuvostaan, huomaa aivan tien vieressä ja puoliksi kuusien varjossa synkeän äkkisyvänteen niin tarkoin rotkon seinämien ja ylitse riippuvien oksien suojaamana, että sen pohjassa on aivan hämärää ja viileätä keskellä kuumaa, aurinkoista kesäpäivääkin.
Siinä, kertoo kansantaru, ovat rosvot ennenmuinoin majailleet väijyskellen matkustajia: monen markkinamiehen hyvinvarustettu kuorma ja monen pellavakauppiaan sattumalta täyteläinen rahakukkaro on siinä ryöstetty, ja kenties on joskus viaton veri tahrannut tienvieren ruskeaa kanervikkoa. Mutta rosvot ovat aina, takaa-ajolta turvassa, vetäytyneet takaisin syviin rotkoihin ja laaksoihin, joita lähtee "ryövärin ruopista" etemmäski suureen metsään."
Z. Topelius. Talvi-iltain tarinoita. Kulta-aave 1957.
