Saaren kansanpuisto sijaitsee Hämeen järviylängöllä maisemallisesti ja geologisesti arvokkaalla Kaukolanharjun harjualueella.
Jääkauden perintö
Viimeisen jääkauden jälkeen noin 10 000 vuotta sitten jään alkaessa vetäytyä luoteeseen syntyivät alueelle voimakkaasti leimaansa tuovat korkeat harjut, kun jäätikköjoet kasasivat hiekkaa jään halkeamiin. Kaukolanharju on harjuista korkein, parhaimmillaan 97 metriä merenpinnasta kohoava kapea ja jyrkkäseinäinen pitkittäisharju, joka kumpuilee halki Hämeen järviylängön Lopelta Humppilaan.
Alueella on myös lukuisia suppakuoppia, jotka syntyivät kun jäävaipasta irronnut valtava lohkare jäi maa-aineksen alle ja myöhemmin suli romauttaen maan kuopalle. Kirkasvetinen Suujärvi onkin harjusuppajärvi, kuten myös monet harjualueen 11 luonnontilaisen lammen ryppäästä.
Harjujen- ja luonnonsuojelu
Lähes koko Kaukolanharjun alue on yksityisten maanomistajien omistamaa harjujensuojelualuetta. Harjumaisema on olennainen osa suomalaista luontoa ja tärkeää pohjavesialuetta. Nykyään monia harjuja uhkaa soranotto ja rakentaminen, joillain alueilla jopa pohjavesien pilaantuminen. Siksi osa harjuista on julistettu luonnonsuojelualueiksi.
Luonnonsuojelualueiden tavoitteena on säilyttää maisema kasveineen ja eläimineen seuraaville sukupolville. Harjualueella metsää hoidetaan puistomaisesti, paitsi Peukalolahdella, jossa kasvaa 200 vuotta vanhaa aarnimetsää.
Kasvillisuus
Suurin osa alueesta on mäntyvoittoista melko karua havumetsää, mutta löytyy alueelta lehtoa ja vanhaa aarnimetsääkin. Lehtipuita, tammea, koivua ja tervaleppää kasvaa lähinnä vesistöjen rannalla.
Harjujen rinteillä aluskasvillisuusvyöhykkeet vaihtelevat korkeuden mukaan. Kosteiden kasvupaikkojen kasvit, kuten nuokkuhelmikkä ja linnunherne, sekä sini- ja valkovuokko ovat valloittaneet harjujen alarinteet. Korkeammalle siirryttäessä mustikkavarvusto rehottaa ja vielä ylempänä puolukkavarvut sinnittelevät ennen kuin kaikista korkeimmilla paikoilla nekin vaihtuvat karuiksi kanervarinteiksi. Raanpäänharjun loivassa pohjoisrinteessä taas metsä muuttuu hyvin lehtomaiseksi ja aluskasvillisuutta ei ole.
Auringon- ja varjonpuoleisten rinteiden kasvillisuudessa on myös selvä ero. Toisella puolella harjua menestyvät aurinkoa ja lämpöä tarvitsevat harjukasvit, kun taas varjokasvit kasvavat toisella puolella.
