Säynäjäsuo - Matalasuo on Kainuun suurin ja linnustoltaan merkittävin avosuoalue, jonka monipuolisuutta Säynäjäjärvi ja pienemmät suolammet täydentävät. Alueella pesii ja vierailee paljon Kainuussa harvalukuisiakin lintuja. Kun kevät saapuu suolle, ei talven autiudesta ole tietoakaan.
Aava aukea
Kainuussa riittää suota, mutta laajat avosuot ovat harvassa. Säynäjäsuo - Matalasuo tuo avaruudessaan mieleen Pohjanmaan aapasuot. Säynäjäsuo - Matalasuon soidensuojelualue käsittää laajan suokokonaisuuden, joka on hyvin luonnontilainen. Maisemassa näkyvät metsätalouden jäljet, suojelualueen rajaus on melko tiukka ja ympäröivien metsien hakkuuaukot näkyvät suoaukean yli. Melkein kaikki metsäkuviot on ainakin harsintahakattu, joskin ne ovat osin melko erirakenteisia ja kauniita. Osa metsistä on avohakkuiden jäljiltä varttumassa nuoriksi metsiksi. Puita on myös poistettu niittytalouden aikana ja Säynäjäjokivarsi on ennen ollut avoin karjanrehun keruun vuoksi. Nyt siellä kasvaa noin 40-vuotiasta männikköä. Suomaisema on kaunis ja vaikuttava, rämeiden kelokot hopeisen tyylikkäitä ja suolampien peilit kirkkaita ja rauhaisia.
Suotyyppien vaihtelu suon eri osissa on suurta ja koostuu niin aapasoiden kuin keidassoidenkin tyypeistä. Kosteusolot vaihtelevat kuivista rahkaisista nevoista varsin hankalasti kapeita jänteitä pitkin ylitettäviin ruoppaisiin rimpinevoihin. Suurin osa soista on karuja, mutta pieniä ja kasvistollisesti kiinnostavia reheviä laikkuja on mm. Säynäjäjärven lounaispuolella. Uhanalainen punakämmekkä aukoo siellä juhannuksen jälkeen kauniita kukkiaan.
Valkokauloja, mustakurkkuja ja punasilmiä
Säynäjäjärvi ei ole suuren suuri, mutta se kantaa laineillaan ja kätkee rantojen saraikkoihin paljon vesilintuja ja niiden pesiä. Kaunis valkoinen laulujoutsen pesii ja ruokailee järvellä, samoin harvalukuinen soiden pesimälaji jouhisorsa ja useampikin kuikkapari.
Järvi, monenlaiset suot ja suolammet tarjoavat paljon erilaisia elinpaikkoja erämaan rauhaa kaipaaville linnuille. Mustakurkku-uikku ei etsi laajoja vesiä, vaan piilottelee mielellään rannan kasvillisuuden seassa. Kanta vaihtelee melkoisesti vuodesta toiseen, mutta Säynäjäsuolla mustakurkku-uikku on vakituinen asukas. Syrjäisten erämaalampien punasilmäisen kaakkurin huuto kuuluu Säynäjäsuo - Matalasuon kevään ja kesän ääniin. Kaakkureita pesii alueella useita pareja. Ne lentävät soilta lähiseudun suuremmille järville, esimerkiksi Vuokki- ja Kiantajärvelle kalanhakuun. Alueen arvoa lintujen elinpiirinä korostavat eräät vain harvoilla otollisilla paikoilla elävät lajit, kuten vesipääsky ja uivelo.
Arvokkaan lintuveden osoitus on myös pikkulokkiyhdyskunta, joka majailee Säynäjälammella. Pikkulokki on pieni kepeän hyppivästi lentävä mustapäinen lokki. Sen musta huppu ulottuu alemmas kaulaan kuin naurulokilla, joiden kanssa pikkulokit usein elävät turvaten naurulokin voimaperäiseen pesimäpiirin puolustukseen. Pikkulokki syö enimmäkseen hyönteisiä, kuten sudenkorentoja. Myös harvinaistuva selkälokki pesii Säynäjäsuo - Matalasuolla, missä isompi ja röyhkeämpi harmaalokki ei ole vienyt sen selviämismahdollisuuksia.
Metsien lintuja on myös, vaikka vanhoja metsiä alueella ei olekaan. Metsäseudulla ollaan kuitenkin. Kosteissa reunametsissä on riittävästi lahopuuta tikkojen ja tiaisten kolopuiksi ja hyönteisiä ruokkimaan hyönteissyöjiä.
Runsas linnusto merkitsee myös runsasta petolinnustoa. Itäinen haarahaukka on melko vakituinen vieras ja sinisuohaukka sekä suopöllö ovat vakituisia pesijöitä, kuten avarissa maisemissa saattaa odottaa. Merikotkakin on alueella nähty.
Nisäkäslajisto on Kainuulle tyypillistä. Porot palkivat suolla mielellään syöden saraa ja kortetta. Suurpetoja tavataan ajoittain, karhuja käy hillansyönnissä ja susia liikkuu hiljaisena aikana matkoillaan myös Säynäjäsuo - Matalasuolla.