Esihistoriallinen aika
Vanhimmat merkit ihmisen oleskelusta Simojärvellä ovat jo kivikaudelta usean tuhannen vuoden takaa. Kultikankaalla järven keskiosassa on laaja asuinpaikka, jossa on tutkimusten mukaan asuttu varhaisimmasta kivikaudesta rautakauden jälkipuolelle saakka. Simojärven alue on tarjonnut menneisyyden ihmisille rikkaat metsätysmaat ja runsaat kalavedet. Varhaisista elinkeinoista kertovat monet pyyntikuopat järven rannoilla ja saarissa. Yksi pyyntikuopista on tutkimuksissa voitu ajoittaa vanhemmalle rautakaudelle, mutta kuoppia on voitu käyttää vielä historiallisellakin ajalla.
Saamelaiskausi
Simojärven alue on ollut koko Ranuan kunnan alueen merkittävin saamelaiskauden asuinympäristö, jota voidaan pitää jonkinlaisena keskuksenakin. Saamelaiskausi alkoi hiipua 1600-luvulla, jolloin talonpoikaiskulttuuri alkoi levitä alueelle. Kemiläiset ja iiläiset olivat tosin käyttäneet Simojärveä kalastuspaikkana jo 1500-luvulla, jolloin kilpailu alueen riistamaista alkoi ja saamelaiset joutuivat poistumaan vanhoilta sijoiltaan talonpoikien vallatessa alueita. Tässä vaiheessa Simojärvi jaettiin ns. nautintasektoreihin lappalaisten ja lantalaisten kesken.
Lapin ja Lannan raja
Simojärvi oli vielä 1600-luvun lopulla saamelaisten ja suomalaisten käytössä. Simojärven alueella kulkee entinen Lapin ja Lannan raja, joka on kulkenut Simojärven Kultamasalmesta. Nykyään Kultisalmena tunnetun paikan läheltä löytyvät myös Rajavaara, Rajasuo, Rajapuro, Rajalahti ja Rajaselkä, jotka viittaavat siihen, että Lapin ja Lannan raja on kulkenut juuri näillä seuduilla. Kultisalmi on ollut saamelaisille hyvin tärkeä kalastuspaikka. Kultaaminen, eli nuotan vetäminen joen poikki rakennettua estettä tai rantaa vasten, antaa nimen Simojärven Kultisalmelle. Salmessa on säilynyt pitkä kivipato.
Vakinaisen asutuksen leviäminen
Vanha nautintajärjestelmä murtui 1700-luvun lopulla, jolloin maanviljely edistyi ja tervanpoltto antoi helpomman tulon ja elannon kuin epävarma ja työläs eräkalastus. Näihin aikoihin Simojärven erämaa sai ensimmäiset kiinteät asukkaansa. 1860-luvun lopulla nopeassa kasvussa ollut puunjalostusteollisuus vaati runsaasti raaka-ainetta, jota Simojärven ympäristöstäkin hankittiin. Suuret savotat imaisivat paljon työvoimaa, joista osa jäikin pysyvästi asumaan alueelle. Myöhemmin Simojärven ympäristöön rakentui useita kyliä.
Simojärven hautasaaret
Simojärvellä on haudattu vainajia useisiin saariin. Tapa oli yleinen ennen kirkkomaiden yleistymistä kun matkat kirkolle olivat pitkiä. Hautaukset olivat useimmiten väliaikaisia - vainajat haudattiin saariin kelirikkoaikana ja kesäkuumalla odottamaan yleensä talviaikaista kuljetusta reellä siunattuun kirkkomaahan. Aina vainajia ei kuitenkaan koskaan viety kirkkomaahan, vaan saaret jäivät niiden ikuisiksi leposijoiksi.
Simojärvellä saarien nimistä ei voi päätellä onko niitä käytetty hautaukseen, mutta usein järvissä on nimeltään jollain tavalla kuolleisiin viittaavia saaria. Ruumis-, Kalma- tai Kuoliosaarista voi löytää matalia, pitkänomaisia painanteita merkkeinä vanhoista hautauksista. Hautojen merkkeinä mahdollisesti olleet puuristit tai -paalut ovat aikojen kuluessa maatuneet.
Ihmistoiminnan merkkejä Soppanan alueella
Soppanan alueella voi tarkkaavainen kulkija huomata runsaasti merkkejä alueen elinkeinohistoriasta. Paasonjoen varren soilta on niitetty saroja, heiniä ja kortteita rehuksi, ja niitä on säilytetty soille rakennetuissa ladoissa. Heinät on sitten haettu eläimille talvella parempien kulkuolojen aikana. Suolatojen jäännöksiä on vielä siellä täällä Paasonjoen varrella. Niitto on saattanut kestää päiviä, ja välillä niittäjät ovat levänneet suon lähistön kuivalle paikalle tehdyssä laavussa. Sellaisen jäänteet ovat Paasonsuon reunalla. Vieressä on vielä suuri petäjä, johon veistettyyn pilkkaan ovat paikalla aikaa viettäneet kaivertaneet nimikirjaimiaan.
Soppanan metsissä oli 1900-luvun alusta lähtien savotoita, ja niistä ovat vielä merkkeinä tammipatojen jäännökset purojen niskoissa, patoihin tarvitun maan kaivuukuopat ja savottakämppien alimmat sammaloituneet hirsikerrat. Soppanasta löytyi myös kahden pienen tilan jäänteet. Paasonjärven rannalle pirtti ja karjasuoja oli tehty samaan rakennukseen, mutta Paaasonsuon vieressä ne olivat eri rakennuksissa. Rakennuksista on jäljellä enää muutamia lahonneita hirsiä ja kivikasoja jäänteinä vanhoista tulisijoista.