Simpsiön harju kohoaa yli 100 metriä korkeammalle kuin ympäröivä lakeus. Se on tynkä muinaisesta, Svekofennideihin kuuluneesta vuoresta. Simpsiön harjun kiviaines, kvartsiitti, on kovempaa ja kestävämpää kuin ympäröivien alueiden kivilajit.
Luontotyyppejä
Rinteitä alaspäin laskeuduttaessa kasvillisuus vaihtuu karuista kallioisista alueista rehevämmiksi kalliokedoiksi ja kuiviksi lehdoiksi sekä edelleen alaspäin tultaessa tuoreiksi lehdoiksi, kosteiksi lehdoiksi sekä lehtokorviksi. Rinteen etelänpuoleisella juurella on runsasravinteisia soita.
Simpsiön laella on mäntymetsää, mutta muuten puusto on kuusivaltaista. Alueella on tavattu 9 alueellisesti uhanalaista lajia, mm. liito-orava, taigapallohämähäkki ja kuusipallohämähäkki.
Suot
Simpsiön soilta voi löytää jopa 20 rahkasammallajia, jotka ovat eri sävyisiä ja kokoisia. Rahkasammalet hajoavat ja tiivistyvät turpeeksi. Turve on niin hapanta, etteivät puut menesty hyvin. Suolajeille rahkasammal on kuitenkin täydellinen kasvualusta. Suot uudistuvat erittäin hitaasti; niiden keskimääräinen kasvu on vain 0,5 mm/vuosi.
Linnusto
Simpsiön linnusto on runsas ja monilajinen. Alue on mm. pyyn, metson, palokärjen, viirupöllön, huuhkajan ja pähkinähakin elinympäristöä. Siellä esiintyy myös valtakunnallisesti uhanalaisia lintulajeja, kuten ampuhaukka, käenpiika ja silmällä pidettävät metso ja teeri.
Kasveja
Pohjanmaan uhanalaisia kasvilajeja on Simpsiöllä mm. pussikämmekkä, haisukurjenpolvi, mäkitervakko, kalliokielo ja rimpivihvilä.
Rytilampi
Rytilampi ei ole luonnonlampi, vaan Simpsiön vesiosuuskunnan 1930-luvulla patoama tekolampi. Lampeen valuu vettä yläpuolisilta valuma-alueilta osittain lähdepohjavetenä. Rinteen alapäässä oleviin säiliöihin juoksutettiin vettä lammesta ja se toimi kauan alapuolisten maa- ja kotitalouksien vedenlähteenä.
Vähitellen taloudet ovat kuitenkin liittyneet kaupungin vesihuoltoverkkoon. Lampea on kunnostettu ruoppaamalla vuonna 2008, sillä ilman kunnostustöitä se kasvaisi umpeen.