Erämainen luonnonmaisema
Soiperoinen muodostaa edustavan harju- ja vesiluonnon kokonaisuuden. Aluetta halkova mannerjään perääntymisen synnyttämä Soiperoharju muodostuu kapeasta ja terävälakisesta, puustoltaan luonnontilaisen kaltaisesta harjuselänteestä, kummuista ja harjukuopista.
Alueesta lähes puolet on vesiä, jotka ovat luonnontilaisia. Soiperoharjua reunustavat Rääpysjärvi, Soiperoinen ja Saarilampi ovat kirkasvetisiä ja niiden rannat ovat luonnonkauniita hiekkarantoja.
Soiperoisen metsät ovat mäntyvaltaisia ja melko iäkkäitä. Suurin osa alueesta on kulutusherkkää kuivahkoa kangasta. Alueella esiintyy useita vanhan metsän ilmentäjälajeihin kuuluvia kääväkkäitä, kuten uhanalaiset hentohapra- ja sirppikääpä sekä harvinaiset korpiludekääpä ja louhennahka. Alueen suot ovat puustoisia rämeitä.
Nähtävyydet
Soiperoharju ja kirkasvetiset järvet
Soiperoisen luonnonkauniit harju- ja järvimaisemat ovat ainutlaatuisia.
Mannerjäätikön sulamisvesien noin 10 000 vuotta sitten synnyttämä terävälakinen Soiperoharju on geologisesti ja maisemallisesti tärkeä harjualue. Metsähallitus rauhoitti Soiperoharjun aarnialueeksi jo vuonna 1955 ja harjun puusto on säilynyt luonnontilaisena. Harjua reunustaa pohjoispuolella Rääpysjärvi ja Saarilampi sekä eteläpuolella Soiperoisenjärvi.
Historialliset nähtävyydet
Esihistoriallisen ajan asumismerkkiä edustaa peuranpyyntikuoppa Soiperoisenharjulla. Saarilammen pohjoispuolella sijaitsee kolme hiilimiilun pohjaa ja miilunpolttajan mökin rauniot. Soiperoisenkankaan tervahauta on 1800-luvun alkupuolen tervanpolton ajoilta.