Talaskankaan historia ja nähtävyydet

Syrjäinen riistamaa

Talaskankaan alue on syrjäseutua ja latvavesiä, jossa on käyty erällä ampumassa ja ansapyytämässä lintuja ja turkiseläimiä. Näätää on pyydetty mm. onttoihin puihin asetetuilla raudoilla vielä 1900-luvulla. Järvillä ja lammilla on käyty kalalla, mistä muistona on Pikku-Talaksella hylätty vanha käsintehty puuvene.

Ruista, saraheinää ja vähän ehkä nauriita

Rehevämpiä metsiä on aikanaan kaskettu ja kaskissa on viljelty ruista ja ehkä naurista. Alueita näyttää merkatun puihin pilkoilla ja pykälillä, mutta merkkipuiden tarkkoja merkityksiä on vaikea tulkita. Yksi mahdollinen nauriskuoppa alueelta on löydetty.

Purojen varsilla on ollut niittyjä, mutta kovin laajamittaista niittytalous ei ole ollut. Kotiin on ehkä kuljetettu vain parhaita heiniä heti rekikelien alettua. Niittylatoja ei Talaskankaan alueella ole.

Tervaa

Männikköisillä alueilla on useita vanhoja tervahaudan pohjia. Tervanpoltto näkyy yhä luonnontilaistuvienkin metsien puuston rakenteessa, männiköt ovat nuorempia.

Puuta

Melkein kaikki metsät on joskus jollakin tavalla käsitelty. Määrämittahakkuu on ollut pääasiallinen puunkorjuumuoto aina 50-luvulle asti. Siitä johtuen metsät ovat luonnontilaistumassa nopeammin kuin jos niitä olisi yhtä laajasti avohakattu. Vilkkainta 1800-luvun lopulla alkanut metsänkäyttö on ollut 1920-luvulla. Noina aikoina puut päätyivät Sukevan sahalle. Alue säästyi 1960-luvulla suunnitelluilta laajoilta hakkuilta koska se oli kuljetusten kannalta kaukana ja kesäteitä ei ollut.

Savottahistoria näkyy alueella monin tavoin. Alueen eteläosassa on mm. kaatamaton leimikko 1900-luvun alkupuolelta, useita kämpänpohjia ja eri-ikäisiä teitä. Patalammen etelärannalla on hyvin havaittava kämpän raunio 1920-luvulta. Kämppien välillä on ollut rekiteitä ja monessa paikassa uria puun kuljetusta varten. Uusimmat, nyt umpeen kasvavat metsätiet ovat 1980-luvulta, jolloin alueelle suunniteltiin laajoja hakkuita.

Metsänvartija

Valkeismäessä lähellä alueelle nimen antanutta Talaskangasta on vanha metsänvartijan tilan paikka, jossa on vielä rakennusjäänteitä ja vanhan korpiasutuksen kokonaisuus on vielä nähtävissä. Metsähallitus määräsi ensimmäisen metsänvartijan valvomaan alueen käyttöä vuonna 1861. Metsänvartija asettui asumaan Valkeismäkeen, josta hän 1870-luvulla muutti muutaman kilometrin etelään Levämäkeen.

Käpykaartilainen

Pikku-Talaksen lähellä, melkein polun varressa lähellä kotaa on korsu, jossa seppä Einar Ryytty pakoili sotaa II maailmansodan aikana.

Uuden metsiensuojelun alkukoti

Aluetta on hakattu 1920- ja 1930-luvulla, 1950-luvulla ja nykyisen alueen ympärillä 1986, kun pääosa tiestöstä valmistui. Laajojen avohakkuu- ja taimikkoalueiden keskelle jäi melko laaja ja yhtenäinen luonnonmetsäalue. Entisen Vuolijoen kunnan puoleinen Talaskangas muodosti tämän alueen ytimen. Vaikka alueella ei ollut täysin koskematonta ikimetsää, metsät olivat saaneet pitkään kehittyä luonnontilaisina.

Talaskankaan ja Sopenmäen kulmat ovat olleet kauan paikallisten ihmisten suosiossa marja- metsästys- ja kalaretkien kohteena. Hakkuita vastaan syntyi kansanliike. Vuonna 1987 Talaskankaalla pidettiin ensimmäinen luonnonharrastajien leiri, jossa mukana oli myös nuoria Luonto-Liitto ry:stä.

Helmikuussa 1988 aloitettiin suunniteltuja hakkuita Sopenmäen lähellä. Hakkuiden suunnitelluilla paikoilla tapahtuneen viikon kestäneen vastarinnan jälkeen 1988 Talaskangas asetettiin toimenpidekieltoon kesän tutkimusten ajaksi. Neuvotteluista ja vetoomuksista huolimatta hakkuut alkoivat marraskuussa 1988. Talaskankaan suojelijoita kerääntyi viikonlopuksi alueelle retkeilemään ja kartoittamaan sen luontoa. Kolmisenkymmentä luonnonsuojelijaa jäi paikalle. Maanantaiaamuna he olivat metsureita vastassa. Poliisi hajotti joukon, ja hakkuut jatkuivat. Seurasi useita mielenosoituksia, tiedotteita, vetoomuksia ja muuta toimintaa Talaskankaan puolesta. Lopulta vain Heinosenahon suunniteltu leimikko hakattiin.

Talaksen taikakesä 1989

Talaskankaan suojelua ajavat suunnittelivat kesätapahtumien sarjan, Talaksen taikakesän. Ohjelmassa oli muun muassa lastenleiri, kansainvälinen työleiri, taideleiri, valokuvanäyttely, metsäretkiä ja metsämatinea. Tarkoituksena oli selvittää alueen suojeluarvoja sekä tehdä Talaskangas tunnetuksi. Yleiseen metsiensuojelukeskusteluun Talaskangas toi mukaan monimuotoisuuden käsitteen.

Luonnonsuojelun voitto

Talaskankaan suojeluvaatimukset aiheuttivat runsaasti keskustelua (metsablogi.wordpress.com). Tässä yhteydessä julkisuuteen tuotiin metsien suojelun ekologiset perusteet. Keskustelun seurauksena ympäristöministeriö asetti ns. aarniometsätyöryhmän valmistelemaan Etelä-Suomen luonnonmetsien suojelua. Työryhmän esityksestä perustettiin Talaskankaan luonnonsuojelualueen lisäksi joukko vanhojen metsien suojelualueita Etelä-Suomeen. Myöhemmin vanhojen metsien luonnonarvojen suojelu ulotettiin myös Pohjois-Suomeen. 

Talaskankaan luonnonsuojelualue perustettiin 8.4.1994 lailla Talaskankaan luonnonsuojelualueesta.

Luonnontutkimusta ja retkeilyä

Luonnonsuojelualueen perustamisen monissa vaiheissa tarvittiin tietoa päätösten pohjaksi ja niin Talaskangas on melko hyvin tutkittu luonnonalue. Se toimii merkittävänä vertailukohtana luonnonmetsien monimuotoisuuden ja luonnontilan palautumisen tutkimuksessa. Talasjärvillä on myös yksityinen luonnonsuojelualue, joka kuuluu soidensuojelun perusohjelmaan. Yhä edelleen Talaskankaalla retkeillään hakemassa niin luonnonantimia kuin iloa, virkistystä ja oppia luonnon toiminnasta.