Teijon luonto

Muinaiset merenrannat ja komeat kallioylängöt

Jääkauden jälkeisen Itämeren paljaiksi huuhtomat kalliomäet tuovat Teijon kansallispuiston maisemaan ja luontoon vaihtelevuutta. Komeita näköaloja aukeaa mm. Nenustannokan, Inskerin ja Matildanjärven kallioilta. Karut kallio-männiköt vaihtuvat painanteisiin muodostuneisiin rämeisiin, joissa kasvaa suopursua ja juolukkaa. Alempana on rinnekuusikoita ja vetisiä korpipainanteita sekä järvenrantojen laajoja soita.

Valtaosin Teijon kansallispuistossa kasvaa nuorta ja hoidettua mäntymetsää. Vaikka alue onkin pääosin karua, siellä täällä pienet rehevät lehdot ja pulppuavat lähteet tuovat oman lisänsä alueen luontoon.

Teijolla voi tutustua myös Itämeren kehitysvaiheisiin, sillä alueella ovat edelleen näkyvissä Jeturkastin ja Miilunummen muinaisrannat.

Harmaapäätikka Teijolla

Harmaapäätikka sopii Teijon kansallispuiston tunnuslajiksi hyvin. Alueella on runsaasti lajille sopivia elinympäristöjä, kuten lehtoja, sekapuumetsiä sekä haavikoita. Lintua esiintyykin koko kansallispuiston alueella. Harmaapäätikka on keväällä soidinäänen perusteella suhteellisen helposti havaittavissa.

Etenkin soidinaikaan maaliskuun ja toukokuun alun välillä lintu on helppo houkutella näkösälle matkimalla. Se rummuttaa puuta kuten muutkin tikat. Soidinhuudon persoonallinen vihellyssarja jää mieleen kertakuulemalla.

Harmaapäätikka kuvittelee olevansa todella ovela. Se tarkkailee ihmistä puun rungon takaa niin, että vain sen toinen silmä näkyy. Lentävän tikan siivistä voi kuulua kumiseva ääni, kun se lentää syvästi aaltoillen.

Vanhimman suomalaisen rengastetun tikan on todettu eläneen reilun viiden vuoden ikäiseksi. Euroopassa tavattu vanhin yksilö on ollut saksalainen ja noin viiden ja puolen vuoden ikäinen.

Kansallispuiston alueella varsinkin Kirjakkalassa ja Sahajärvellä on hyvä mahdollisuus nähdä harmaapäätikka. Se suosii lehti- ja sekametsiä, sekä etenkin jalopuumetsiä ja haavikoita. Tikka voi pesiä myös vanhoissa kalliomänniköissä. Talvisin harmaapäätikka saattaa tulla hyvinkin lähelle asutusta ja käydä vierailemassa myös lintulaudoilla rasvaa syömässä.

Harmaapäätikka pesii kolossa lahossa lehtipuussa. Se hakkaa kolon noin viiden metrin korkeuteen. Toukokuun alussa harmaapäätikka munii viidestä kymmeneen munaa. Hautomiseen osallistuvat molemmat vanhemmat. Neljän viikon ikäisinä poikaset ovat lentokykyisiä.

Muurahaiset ovat harmaapäätikan pääasiallista ravintoa. Kesäisin se syö myös hyönteisiä ja niiden toukkia. Syksyisin kelpaavat myös pihlajanmarjat ja talvisin lisäksi kaikenlaiset siemenet.

Harmaapäätikka on melko harvalukuinen laji. Kansallispuiston alueella pesinee muutama pari. Pesimähavaintoja on kuitenkin ihan Pohjois-Suomea myöten, joskin kannan painopiste on Etelä-Suomessa. Kaiken kaikkiaan Suomessa on 3000 – 4000 tikkaparia. Pääasiassa harmaapäätikka on paikkalintu, mutta etenkin nuoret yksilöt saattavat vaellella syksyisin satojakin kilometrejä.

Harmaapäätikan selkäpuoli on harmaanvihreä, vatsapuoli vaaleanharmaa ja niska keltainen. Harmaan pään sivuilla ovat mustat viirut, jotka näyttävät viiksiltä. Koiraan otsa on kirkkaan punainen. Täysikasvuisen tikan pituus on noin 27 – 32 cm ja paino 130 – 180 grammaa. Sen pehmeän ”kjyk” -äänen onnistuu kuulemaan. Sen loppua kohti laskevaa laulua ”kjyy-kjy-kjy-kjy-kjy” on helppo matkia viheltämällä.

Yllättävä suoluonto

Kansallispuistosta löytyy yksi runsasravinteinen lettosuo, jollaiset ovat Etelä-Suomesta jo miltei kadonneet. Suon vaateliaimpia kasvilajeja ovat lettovilla, äimäsara, lännenhernesara, villapääluikka ja hentosuolake. Lähdesuolla kasvaa uhanalaista tatarvitaa. Usealla paikalla kansallispuistossa kasvaa myös pikkutervakkoa ja pähkinäpensaita.

Pidä silmäsi auki Punassuon pitkospuilla. Voit nähdä hyönteisiä saalistavan pyöreälehtikihokin!

Bongaa ilves, kuule liron lirkutus

Tyypillisimmät kalalajit järvissä ovat ahven ja hauki. Rapu on erittäin tuttu kaveri paikkakuntalaisille. Teijon kansallispuiston järvissä on ollut rapukanta jo ennen Metsähallituksen rapuistutuksia.

Alueella pesivistä linnuista kannattaa mainita ainakin metso, kanadanhanhi, kurki, liro ja teeri. Nisäkkäistä Teijolla tavataan muun muassa hirvi, valkohäntäkauris, metsäkauris ja ilves.