Uddskatanilla ja Tulliniemellä olosuhteet ovat hyvin merelliset. Pitkälle merelle työntyvä Hankoniemi tarjoaa uloimmassa kärjessään Uddskatanin kohdalla mahdollisuuden tutustua merivyöhykkeeseen ja ulkosaariston maisemiin mantereelta käsin. Koko Hankoniemi on tässä suhteessa ainutlaatuinen retkikohde: sen eteläreunan luontokohteissa, kuten esim. Täktomin merenlahdilla voi tutustua kaikkiin eri saaristovyöhykkeisiin tarvitsematta astua edes veneeseen!
Monenlaisia luontotyyppejä
Uddskatan ja Tulliniemi ovat osa Salpausselän harjumuodostelmaa, jolle tyypillisiä maisemia ovat pitkät hiekkarannat. Itse Uddskatan ja Tulliniemen kärki ovat kuitenkin muuta ympäristöä kallioisempia. Yksi kolmannes Uddskatanin luonnonsuojelualueesta onkin kasvipeitteisiä merenrantakallioita. Lisäksi alueelta löytyy mm. lehtoja, merenrantaniittyjä, kuivia tai tuoreita niittyjä sekä eri kehitysvaiheissa olevia dyynejä. Oma lukunsa ovat vedenalaiset luontotyypit kuten hiekkasärkät, matalat lahdet ja riutat.
Avoimet kasvupaikat niittykasvien suosiossa
Uddskatanin merenrantaniityt ja -hietikot sekä kalliokedot tarjoavat suotuisan kasvupaikan monille avoimen maan kasveille. Heinävaltaiset merenrantaniityn kasvillisuustyypit vaihtelevat niityillä mosaiikkimaisesti. Niityn kasveja ovat mm. mesiangervo, rantakukka, syysmaitiainen, ketohanhikki, isorantasappi ja meriluikka. Merenrantakallioilla vaihtelevat rupi- ja lehtijäkälien peittämät laikut heinä- ja ruoholaikkujen kanssa. Isomaksaruohoa kasvaa runsaasti, samoin ahomansikkaa ja keto-orvokkia.
Uhanalaista lajeista voi mainita niittylaukkaneilikan, jonka tiedetään kasvaneen Hankoniemellä jo 1800-luvulta lähtien. Niittylaukkaneilikka menestyy hyvin avoimilla merenrantaniityillä ja -hietikoilla ja sen menestymisen edellytys onkin juuri kasvillisuuden pysyminen avoimena laidunnuksen tai niiton avulla.
Lintujen levähdyspaikka
Tulliniemen saaristoalue on tärkeä merilinnuston pesimäalue. Alueella runsaasti mm. haahkoja, useita lokkilajeja sekä lapintiiroja. Ristisorsa ja merikihu ovat eräitä alueella pesiviä harvinaisempia lajeja. Tulliniemen kautta kulkee myös yksi Suomen harvoista päämuuttoväylistä. Niemeä muuttomatkallaan seurailevat esimerkiksi petolinnut ja varpuslinnut. Uddskatanin metsiköt, rantaniityt ja vesialueet ovat linnuille houkuttelevia levähdys- ja ruokailualueita. Tulliniemen kautta kulkee myös paljon vaelluslintuja eli epäsäännöllisesti muuttavia ja liikehtiviä lintuja. Näistä voi mainita esimerkiksi tiaiset ja tikat sekä pöllöt.
Laidunnus on maisemanhoitoa
Niityt pyritään pitämään avoimena
laidunnuksen, niiton ja puuston poistamisen avulla esimerkiksi niittylaukkaneilikan sekä useiden lintu- ja hyönteislajien menestyksen turvaamiseksi.
Piilopaikkoja lepakoille
Uddskatanin nisäkkäistä on syytä mainita lepakot. Alueen lepakkolajisto on monipuolinen, sillä luonnonsuojelualueen rajalla sijaitsevat ränsistyneet parakit tarjoavat niille hyviä piilopaikkoja. Uddskatan on myös lepakoiden muuttomatkan levähdyspaikka. Alueella tehtävissä luonnonhoitotöissä otetaan huomioon lepakoiden vaatimukset: puita raivatessa jätetään lepakoille levähdyspuita pystyyn.