Vaarunvuorten rikas eliölajisto
Vaarunvuoret on tunnettu maisemallisesti komeasta jyrkästi Korospohjanlahteen viettävästä kalliorinteestään. Alueen toisessa laidassa sijaitsee Oittilan puronvarsilehto, joka on Keski-Suomen ensimmäinen luonnonsuojelualue (perustettu vuonna 1946).
Vaarunvuorten poikkeuksellisen runsas uhanalaisten ja harvinaisten lajien kirjo on tehnyt alueesta erityisen kiinnostavan luonnonharrastajien keskuudessa.
Lajistollinen helmi
Vaarunvuorten alueelta on tavattu noin 60 valtakunnallisesti silmälläpidettävää tai uhanalaista lajia. Uhanalaisia lajeja on löydetty kaikista tutkituista ryhmistä: putkilokasveista, sammalista, jäkälistä, käävistä, hyönteisistä, nisäkkäistä ja linnuista. Alueella esiintyy myös joukko eteläisiä ja pohjoisia lajeja äärirajoillaan. Oittilan jalavalehdossa ja siihen rajautuvalla Vaarunniityllä kasvavat Suomen pohjoisimmat pähkinäpensaat. Samoin vuorijalava on aivan esiintymisalueensa reunalla. Vaarun jyrkänteellä tavataan paitsi eteläistä vuorimunkkia, myös tuntureiden kasveja: pahtanurmikkaa ja pahtarikkoa.
Erilaisia elinympäristöjä
Lajiston monipuolisuuden mahdollistavat useat erityyppiset elinympäristöt. Alueelta löytyy mm. reheviä lehtoja ja lettoja, vanhoja männiköitä, paahteisia metsänreunoja ja kallioita sekä niittyjä. Merkittävin elinympäristö Vaarun uhanalaiselle eliölajistolle on Korospohjanlahteen viettävä jyrkkä ja kivikkoinen rinne. Etelärinne on avoin ja lämmin kasvupaikka. Sen kallioperässä on emäksistä amfiboliitti-kivilajia, josta vapautuu maaperään kasveille tärkeitä ravinteita. Ravinteikkuus mahdollistaa monien vaativien lajien, kuten lehtoneidonvaipan esiintymisen. Rinteessä on myös runsaasti lahopuuta, josta monet uhanalaiset hyönteiset ja käävät ovat riippuvaisia.
Kuusikon kätköissä lymyilevät liito-orava, pohjantikka ja pyy
Nisäkkäistä Vaarunvuorilla viihtyvät monet tavalliset metsälajit, kuten metsämyyrä, orava, jänis ja hirvi. Myös liito-orava, ilves ja karhu kuuluvat alueen lajistoon. Linnustossa korostuvat kolopesijät ja vanhoja metsiä suosivat lajit. Tarkkaavainen retkeilijä havaitsee mitä todennäköisimmin tikkojen koputtelua tai kanalinnun lentoonlähtöpyrähdyksen. Tikoista alueella tavataan tutumpien käpytikan ja palokärjen lisäksi pikkutikkaa, pohjantikkaa ja valkoselkätikkaa. Vaarulla huhuilee myös huuhkaja, ja kevättalvella voi kuulla helmipöllön soidinpuputusta. Muita mielenkiintoisia Vaarun lintuja ovat kehrääjä, mehiläishaukka ja pikkusieppo.
Kuolleen puuaineksen hiljaiset hajottajat
Käävät ja kovakuoriaiset jäävät metsissä monesti vähemmälle huomiolle kuin näyttävät kasvit tai äänekkäät linnut. Ne ovat kuitenkin tärkeitä koko metsän eliöyhteisölle, sillä ne käyttävät ravintonaan kuollutta puuainesta ja edesauttavat siten ravinteiden kiertoa. Nämä piileskelevät eliöryhmät ovat monesti myös tiukasti sidoksissa toisiinsa. Esimerkiksi isopehkiäinen käyttää ravintonaan kantokäävän hajottamaa puuainesta ja erittäin uhanalainen täplämustakeiju taulakäävän koivussa aiheuttamaa valkolahoa. Muita mielenkiintoisia kovakuoriaislajeja Vaarulla ovat haavan onteloiden puuaineksessa elävä vaarantunut kyrmysepikkä sekä maahan pudonneilla metsälehmuksen oksilla elävä lehmuksenoksajäärä. Kääpälajistoltaan Vaarunvuoret on Keski-Suomen suojelualueista monilajisin.
