Valkmusan luonto

Munasuo, Valkmusa, Kana-niemensuo, Mustanjärvensuo

Valkmusan kansallispuiston alueelta on tunnistettu yli 40 erilaista suotyyppiä, mikä tekee alueen suoluonnon poikkeuksellisen edustavaksi Etelä-Suomen oloissa. Suot ovat luontonsa puolesta myös kansainvälisesti arvokkaita. Soiden reunaosat ovat säilyneet valtaosin luonnontilaisina.

Kansallispuistoon kuuluvia soita ovat Munasuo, Valkmusa, Kananiemensuo ja Mustanjärvensuo.

Munasuo on maamme suurin ja parhaiten kehittynyt Rannikko-Suomen kermikeidas. Keidassuot ovat paksuturpeisia ja karuja soita, joiden keskiosa on selvästi suon reunoja korkeammalla. Munasuon laidoilla on vetisiä laidenevoja, rämeitä ja korpia.

Erämaisen luonteensa säilyttänyt Kananiemensuo koostuu monista erilaisista suotyypeistä, jotka muodostavat edustavan kokonaisuuden. Kokonaisuudesta voi erottaa muun muassa kaksi keidasta ja yhden aapasuon. Suon keskiosia hallitsevat rimpiset kalvakkanevat.

Perhosen toukkia pitkospuilla

Kansallispuiston alueella esiintyy useita harvinaisia ja uhanalaisia perhoslajeja. Esimerkiksi puiston tunnuseläin rämekulmumittari on uhanalainen, vain Etelä-Suomen rannikon soilla elävä perhonen. Valtaosa suoperhosista elää erilaisilla rämeillä, ja ne ovat hämärä- tai yöaktiivisia. 

Rämekulmumittari Valkmusassa

Rämekulmumittari on pieni, siipiväliltään alle kaksisenttinen perhonen. Rämekulmumittareiden lentoaika kestää kuukauden verran, juhannuksesta eteenpäin. Enimmäkseen rämekulmumittarit lentävät iltahämärissä, joskus myös päivällä tai lämpiminä öinä, ja säikähtäessään nousevat muulloinkin kulkijan tieltä lentoon. Rämekulmumittarin kaunis keltapurppura väritys sopii ympäröivään rahkasammalten ja suokasvien värimaailmaan. Rämekulmumittari valittiin Valkmusan tunnuseläimeksi, koska sen esiintyminen Suomessa rajoittuu rannikkoseudulle ja painottuu etelään. Rämekulmumittari on harvinainen ja sen kanta Suomessa on luokiteltu vaarantuneeksi. 

Kalasääsken valtakunta

Valkmusan kansallispuisto on kalasääskien suosiossa. Kalasääski on näyttävä ja suurikokoinen petolintu, joka syö lähes yksinomaan kalaa. Puistossa tai heti sen reunamilla pesii peräti kuusi paria kalasääskiä eli sääksiä. Kalasääski arvostaa pesäpaikan valinnassaan ympäristön rauhallisuutta sekä avaria näkymiä, mutta on valmis lentämään ravinnon perässä pitkiäkin matkoja. Tämä korostuu Valkmusassa, jossa on tiheä kalasääskikanta, vaikka lähimmille kalavesille on vähintäänkin kilometrejä! Jokaisen hautovalle puolisolle tai jälkikasvulle toimitettavan aterian joutuu siis hakemaan pesälle erikseen kilometrien päästä. Lennon vaivattomuus näkyy sääksen elämässä muutenkin. Joka vuosi Valkmusan kalasääsket käyvät viettämässä talvikuukaudet eteläisessä Afrikassa, palatakseen samoille sijoille uudestaan pesimään. Pesimäaikaan kalasääski on helppo nähdä ja kuulla vaikkapa Simonsaaren pitkospolulla.

Pesä- ja levähdysalueita linnuille

Valkmusan kansallispuiston suot ovat kuuluisia runsaasta lintulajistostaan, joihin lukeutuu useita harvinaisia ja uhanalaisia lajeja. Pesimälinnustoon kuuluu sekä rannikon lintuvesiltä tuttuja lajeja, kuten punajalkavikloja ja punasotkia, että pohjoisia lajeja kuten pikkukuoveja. Myös kurki pesii alueella. Rauhalliset suoalueet ovat myös säännöllisiä levähdysalueita kurjille ja hanhille.