Vehoniemi on osa Kauhajoelta Hollolaan jatkuvaa harjujonoa. Mannerjäätikön kahden kielekevirran väliin syntynyt Vehoniemenharju – Keisarinharju muodostaa 4,5 km pituisen kannaksen Längelmäveden ja Roineen väliin. Harju on korkeimmillaan 51 metriä ympäröivien järvien pintaa ylempänä. Harjun korkeus ja kannaksen kapeus aiheuttavat sen, että rinteet ovat paikoin hyvin jyrkät.
Luoteesta kaakkoon kulkevan kannaksen eri rinteillä on hyvin erilaiset kasvuolosuhteet. Roineen puoleisella paisterinteellä vallitsevana kasvillisuutena on mäntyvaltaisia kuivahkoja kankaita, kun taas Längelmäveden puoleisella varjorinteellä kasvillisuus on kuusivaltaista ja paikoin jopa lehtomaista.
Harjukuopat ja supat soistuneine pohjineen poikkeavat kasvipeitteensä puolesta sekä ympäristöstään että toisistaan. Supista huomiota herättävin on Uhkainlampi – harjukannaksen ainoa vesialue. Rantaviivaa pehmentää lähes kaikkialla etupäässä leppää, koivua ja tuomea käsittävä kasvustovyö. Vehoniemenharjun erikoisuus ovat visakoivut, joista osa on luonnonvaraisia, osa istutettu 1930-luvulla.