"… Me istuksimme Ärjän kallioilla,
Ja myrskyn meuru ympärillä soi,
me oltiin niemell' autiolla,
se mielihimme oudon tunnon toi;
vain myrsky mylvi, tuiski Ärjän tuuli
ja siellä impi lemmenvalat kuuli."
(Eino Leino 1892)
Ärjänsaari sijaitsee Oulujärven suurten selkien keskellä; Ärjän länsipuolella avautuva Ärjänselkä on Suomen suurin sisävesiulappa. Sana "ärjä" tarkoittaa tuulista paikkaa tai jyrkkää rantatörmää, ja nämä kuvaukset todella sopivat Ärjänsaareen.
Ärjänsaaren geomorfologia
Ärjänsaari on Rokuan harjujaksoon kuuluva geomorfologisesti erittäin arvokas harjusaari. Saari kuuluu yhteen Suomen pisimmistä harjujaksoista, joka kulkee Hailuodosta Sotkamon kautta Ilomantsiin. Harjut ovat syntyneet sulavan jäätikön sisällä kulkeneen jäätikköjoen kuljettamasta maa-aineksesta.
Oulujärven alue vapautui massiivisesta jääkuorestaan noin 9 100–9 400 vuotta sitten, jolloin seudulla lainehti Ancylusjärvi. Ärjänsaaren rantavallit ja -törmät kehittyivät alueen kohotessa vedenpinnan yläpuolelle.
Oulujärvi kuroutui Ancylusjärvestä noin 8 400 vuotta sitten. Tuolloin Ärjänsaari oli vielä osa mannerta itäisen Koutaniemen–Sivolanniemen–Kumpuniemen harjun jatkeena. Maayhteys Kumpuniemeen katkesi vasta 1 300–1 400 vuotta sitten, ja Ärjänsaaresta muodostui saari.
Tuuli- ja rantamuodostumat
Ärjänsaaren erikoisominaisuuksia ovat saaren monenlaiset tuuli- ja rantamuodostumat. Saarta reunustavat useiden kilometrien mittaiset ja 15–23 metriä korkeat, osittain paljaat eroosiotörmät, joiden edustalla on hiekkarantoja ja 200–300 metriä leveät vedenalaiset terassit. Saaren länsiosista Karkeapään rannoilta löytyy soraisia ja kivikkoisia rantavalleja ja rantapalteita.
Törmät, dyynit ja lentohiekat ovat koko ajan aktiivisesti muodostuvia ja muuttuvia ranta- ja tuulimuodostumia. Sisämaan järvillä tällaiset muodostumat ovat harvinaisia, sillä niiden muodostuminen edellyttää suuren järviselän merellisen kaltaisia olosuhteita. Säippä ja Kirkkosäikkä ovat särkkämäisiä niemenkärkiä, ja niiden rannoille on muodostunut alkiodyynejä, deflaatioalueita ja kasvillisuuden sitomia hiekkamättäitä. Ärjänsaaressa on myös järvenranta- ja paraabelidyynejä. Dyynivyöhykkeiden ja varsinaisen harjumuodostuman väliset kapeat painanteet ovat soistuneet.
Lentohiekan törmän männikköön on pitkän ajan kuluessa kasautunut tuulen kuljettamaa hienojakoista hiekkaa. Vähitellen tämä valtava hiekkakakku on muodostunut sekundääriseksi lentohiekkapatjaksi, joka elää ja muovautuu koko ajan.
Jääkauden jälkina saaren eteläosassa on myös muutamia matalia harjusuppia.
Luonnonsuojelu Ärjänsaaressa
Ärjänsaari on valtiolle luonnonsuojelutarkoituksiin hankittu alue, joka sisältyy rantojensuojeluohjelmaan ja Natura 2000 -verkostoon osana Oulujärven saarten ja ranta-alueiden muodostamaa kokonaisuutta (FI 1200 104). Ärjänsaaren kokonaispinta-alasta suurin osa on metsämaata, jonka puusto on pääasiassa varttunutta männikköä. Saarella esiintyy yhteensä 12,1 hehtaaria luontodirektiivin mukaisia Natura 2000 -luontotyyppejä. Valtaosa (8,9 ha) näistä luontotyypeistä on boreaalisia luonnonmetsiä.
Mäntykankaiden saari
Suurin osa saarta on helppokulkuisten ja avarien kangasmetsien peitossa. Yleispiirteiltään Ärjänsaaren metsät ovat tasaikäistä varttunutta hiekkakankaan harjumännikköä, jonka yleisimmät kasvillisuustyypit ovat puolukka-mustikkatyyppi ja variksenmarja-puolukkatyyppi. Metsiä on käsitelty moneen otteeseen, mutta aika ja rauha lisäävät metsien monimuotoisuutta ja luonnontilaisuutta. Viimeisimmät hakkuut saarella tehtiin vuonna 2016, jolloin tehtiin harvennus- ja pienaukkohakkuita noin 65 ha:n alalla. Ärjänsaaren yleisin puulaji on mänty. Hiekkainen maaperä pitää metsät jatkossakin mäntyvaltaisina, missä komeat vanhat puut rikastavat maisemaa. Kuusta esiintyy hyvin vähän. Harmaaleppää, rauduskoivua ja haapaa esiintyy etenkin rehevimmillä alueilla, erityisesti vanhan kahvilarakennuksen ympäristön lehtoalueella. Muutamia pieniä suoalueitakin löytyy saaren itä- ja eteläosista.
Hautakaarteen lehtoalue
Saaren sisäosan karujen harjumetsien vastapainoksi vanhan kahvilarakennuksen ympäristössä esiintyy multavaa pohjavesivaikutteista lehtipuulehtoa. Siellä viihtyvät muun muassa mustakonnanmarja, näsiä, kevätlinnunherne, sormisara ja metsävirna. Säipän ja Kirkkosäikän hiekkadyynit voivat olla potentiaalisia elinympäristöjä paahdehyönteisille, mutta lajistoa ei ole vielä täysin selvitetty. Kääpälajistoa on kartoitettu alustavasti kahvilan ympäristön lehtoalueella sekä polkujen varsista. Saarelta havaittuja vanhan metsän indikaattorilajeja ovat punahäivekääpä sekä saaren vanhoissa männyissä yleisesti esiintyvä männynkääpä. Lehtoalueella esiintyy lehtipuun ja erityisesti koivun kääpälajistoa. Näitä ovat mm. lattakääpä, kuhmukääpä, arinakääpä, tuhkakääpä, koivunhelttakääpä, pakurikääpä, taulakääpä, pökkelökääpä, pörrökääpä, pinovyökääpä. Tämä kertoo siitä, että lehtoalueelle on alkanut muodostua koivulahopuun jatkumoa.
Ärjänsaaren eläimistö
Nisäkkäistä saarella on esiintynyt muun muassa hirvi, metsäkauris, kettu ja metsäjänis. Kirkkosäikällä, saaren itäkärjessä, on lintujen pesimäalue, jossa ihmisten ja lemmikkieläinten liikkuminen on kielletty vesilintujen pesintäaikana. Alueella on pesinyt kymmenittäin kala- ja lapintiiroja sekä kala- ja naurulokkeja. Viime vuosina alueella ei ole ollut pesivää lintuyhdyskuntaa. Myöskään Ärjänsaaren avoimilla hiekkatörmillä pesineistä törmäpääsky-yhdyskunnista ei ole varmaa tietoa 2000-luvun puolelta.
Saaren itäisen kärjen, Kirkkosäikän, alueella elää lintuja, joiden pesintä keskeytyy helposti häirinnän takia. Älä rantaudu tai liiku pesimisalueella 1.5.-31.7. välisenä aikana.
Paahteisia ympäristöjä hyönteisille
Ärjänsaaren hiekkarantoja muokkaavat jäät, aallot, tuuli ja auringonpaahde luovat erikoiset, muuttuvat ja eliölajistolle vaativat olosuhteet. Saaren hiekkadyynimuodostumat, konnanmarjalehdot ja valoisat mäntymetsät luovat kuitenkin suotuisia kasvupaikkoja monille selkärangattomille. Kesällä 2018 tehdyssä hyönteiskartoituksessa saaresta havaittiin yhteensä 314 hyönteislajia. Näistä perhosia oli 204 lajia, pistiäisiä 29 lajia, kovakuoriaisia 49 lajia, kaksisiipisiä 4 lajia, luteita 10 lajia ja kaskaita 18 lajia.
Uhanalaisia ja silmälläpidettäviä perhoslajeja havaittiin kuusi. Niistä kolme tavattiin Kainuussa ensimmäistä kertaa. Yksi esimerkki näistä lajeista on dyynisukkulakoi, joka on erittäin uhanalainen variksenmarjadyyneillä elävä perhoslaji. Ärjänsaaressa havaitun dyynisukkulakoin esiintymä on ainoa tiedossa oleva sisämaan esiintymä Suomessa. Ärjänsaaren lisäksi sitä tavataan vain muutamin paikoin Perämeren ja Suomenlahden rantadyyneillä.
Kainuun maakunnalle uusina lajeina havaittiin myös sianpuolukkakääpiökoi ja sianpuolukkapussikoi.
Perhosista yleisimmät olivat iso maayökkönen, varsiyökkönen sekä pilkkuiltayökkönen.
Ärjänsaaressa viihtyy hyönteislajeja, jotka vaativat suojaisia ja paahteisia ympäristöjä ja eläviä dyynejä, että kasvillisuus pysyy osittain hiekan peittäminä. Siksi Ärjänsaaren rantoja hoidetaan niin, etteivät ne pääse kasvamaan umpeen.
Ärjänsaaren hyönteistutkimusta jatkettiin kesällä 2019. Tutkimus on osa Metsähallituksen Paratiisin ovet aukeavat -hanketta, jota rahoitti Oulujärvi Leader Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta.
