Ristisuon soidensuojelualue täydentää Koitajokivarren suokokonaisuutta

Ristisuo sijaitsee Ilomantsin kunnassa Hattuvaaran kylän koillispuolella. Matkaa kirkonkylältä alueelle on noin 45 km. Ristisuolta on linnuntietä matkaa Venäjän rajalle noin 10 km ja Suomen itäisimmälle pisteelle vajaat 15 km. Ristisuo kuuluu laajempaan suojelualuekokonaisuuteen, 7400 hehtaarin laajuiseen Koitajoen Natura-alueeseen. Ristisuon suojelualue on 181 hehtaaria, josta 120 hehtaaria on varsinaista soidensuojelualuetta ja 15 hehtaaria on yksityisomistuksessa. Ristisuon erottaa laajasta Koitajoen suoalueesta (Koivusuon luonnonpuistosta ja Ruosmesuo - Hanhisuon soidensuojelualueesta) noin parin kilometrin levyinen turvetuotantoalue.

Ristisuo on nimensä mukaisesti ristin muotoinen suo ja sitä reunustavat lukuisat kivennäismaasaarekkeet, jotka ovat metsätalouskäytössä. Pidemmän luode-kaakko -suuntaisen "sakaran" pituus on noin neljä kilometriä ja keskimääräinen leveys on noin 300 metriä. Lyhyempi, lounaasta koilliseen kulkeva "sakara", on noin kilometrin mittainen ja aikoinaan lähes kauttaaltaan ojitettu. Ristisuolla ei ole retkeilytarkoituksiin rakennettua palveluvarustusta.

Soidensuojelualueen luonto

Ristisuon soidensuojelualue on perustettu vuonna 1985. Suomen ehdotus Natura 2000-alueiden verkostoksi julkaistiin vuonna 1999 ja se sisälsi Koitajoen Natura-alueen. Ristisuon soidensuojelualueen ainoa vesialue on suon pohjoisosassa sijaitseva noin hehtaarin kokoinen Ristilampi. Ristisuota hallitsee laaja avosuo-osa Ristilammen eteläpuolella. Avosuo on monin paikoin hyvin vaikeakulkuinen. Suon länsilaidalla, Ristilammesta lounaaseen on alueelle harvinainen pienialainen rämeletto. Sen vaateliasta lajistoa edustavat mähkä, äimäsara, rassisammal, hete- ja lettorahkasammal sekä alueellisesti uhanalaiset kultakuirisammal, kultasirppisammal ja pohjanrahkasammal.

Pohjoisin ja eteläisin osa suota on harvapuustoista ja vähäravinteista rämettä. Suot ovat pienipiirteisiä ja erilaisia suotyyppejä on alueella paljon. Avosuolla vallitsevia suotyyppejä ovat erilaiset nevat, kuten rimpi-, lyhytkorsi- ja kalvakkaneva. Suon pohjoisosat ovat rämeitä, kuten rahka- ja lyhytkorsiräme. Suon eteläosa puolestaan on rimpinevarämettä. Suon kapeiden laiteiden suotyypit ovat tavallisesti vähäpuustoisia ja vähäravinteisia rämeitä ja korpia. Suon keskiosan ojitusalueita hallitsevat rämemuuttumat ja vaivaiskoivuojikot.

Suon eläimet

Itärajan läheisyys näkyy alueella suurpetojen määrässä. Ristisuon laitamien kangassaarekkeilla voi nähdä karhun, suden, ilveksen ja ahman jättämiä jälkiä. Saattaapa joku onnekas vilaukselta nähdäkin näitä arkoja erämaiden kulkijoita. Tyypillisimpiä eläimiä alueella ovat kuitenkin suolinnut: niittykirvinen, keltavästäräkki, metsähanhi ja useat kahlaajalajit kuten kurki, valkoviklo ja isokuovi.

Ennallistaminen Ristisuon soidensuojelualueella

Varsinaiseen soidensuojelualuerajaukseen on sisällytetty pääosin ojitukselta säästyneitä alueita. Ristisuon suojelualueen keski- ja eteläosissa on ojitettuja alueita. Ristisuo on ennallistettu vuonna 2005. Ojat täytettiin ja padottiin vesitalouden palauttamiseksi luonnonmukaiseksi. Samalla poistettiin myös puustoa niiltä alueilta, jotka ovat vanhan ilmakuvan mukaan olleet avosuota ennen ojitusta. Ennallistamisen vaikutuksia tarkkaillaan hoitoseurantojen avulla.