Kivikautista asutusta
Rautakautinen hautausmaa
Arvoituksellinen kivikehä
Miekkamiehen hauta
Käräjämäki lahjoituksena valtiolle vuonna 1932
Kivikautista asutusta
Kun ensimmäiset ihmiset alkoivat retkeillä Euran alueella noin 7000 vuotta sitten, heidän ympäristönsä oli aivan erilainen kuin se, minkä nykyisin näemme. Pyhäjärven ja Köyliönjärven kohdalla oli leveä merenlahti, jonka suussa oli muutamia suuria ja paljon pieniä saaria. Vuosien saatossa ja maan kohotessa meri vetäytyi kauemmas ja saaret sulautuivat yhteen.
Eurasta on löydetty eniten muistoja kivikauden vaiheesta noin 6000 vuotta sitten jaksolta, jota kutsutaan Jäkärlän kulttuurin ajaksi. Jäkärlän kulttuuri edustaa länsisuomalaista muunnosta kampakeraamisesta kulttuurista. Nimitys on tullut Maarian Jäkärlän suuresta asuinpaikasta. Eräät tämän vaiheen huomattavimmat asuinpaikat ovat nykyisen Euran alueella.
Euran tutkituista alueista laajin kivikautisia jäännöksiä sisältänyt alue sijaitsee hiekkaharjulla, joka alkaa Kauttuan ostoskeskuksen luota ja päättyy Käräjämäen ja hävitetyn Osmanmäen jälkeen. Täällä oli kivikaudella yksi yhtenäinen noin kaksi kilometriä pitkä ranta, jonka eri osissa ihmiset liikkuivat ja asuivat. Kaivauksissa löydetyt kiviesineet ja liesiksi tulkitut löydöt on ajoitettu varhaisen kampakeramiikan nuorempaan vaiheeseen sekä Jäkärlän kulttuurin ajalle.
Rautakautinen hautausmaa
Käräjämäkeä on käytetty hautausmaana rautakaudella. Nykyään alueella liikkuessa erottuu kymmenittäin pitkänomaisia hautapainanteita. Osa painanteista on matalan vallin ympäröimiä syviä kuopanteita, jotka todistavat niin varhaisten arkeologien kuin haudanryöstäjien auki kaivamista haudoista. Yhteensä painanteita on laskettu olevan lähes 200. Lisäksi alueella on hautoja, jotka eivät erotu maan pinnalle. Vanhimmat rautakautiset haudat ovat kuoppiin tehtyjä polttohautoja, jotka ajoittuvat kansainvaellusajalle (400-500 –luvut jKr). Nuorimmat haudat ajoittuvat viikinkikaudelle.
Useimmat Käräjämäen tutkituista haudoista ajoittuvat merovingiajalle (600-700 -luvulle), jolloin Pyhäjärven ympäristössä siirryttiin hautauksiin, joissa vainajia ei poltettu. Muualla Suomessa tämä tapahtui aikaisintaan pari sataa vuotta myöhemmin eli vasta viikinkiajalla. Taustalla saattaa olla Euroopassa levinneen kristinuskon vaikutusta tai vain paikallisen hautaustradition muutos. Joka tapauksessa Euran alueelta tunnetaan ruumiskalmistoja enemmän kuin mistään muista tuon aikaisista asutuskeskittymistä. Käräjämäellä ja sen jatkeena olevalla Osmanmäellä on puolestaan yksi Euran tunnetuimmista ruumiskalmistoista.
Arvoituksellinen kivikehä
Mäen laella Tuomarinympyrä, tai käräjäkivet, varjelee kahta hautaa. Kivikehä koostuu kahdestatoista isosta kivestä. Sen keskellä kerrotaan olleen laakea kivi, joka on siirretty läheisen Iso-Vaheen talon rakennuksen perustuksiin. Kehän sisältä on löydetty kaksi kuoppahautaa, joihin oli kerätty poltetun vainajan luut. Läntisen reunan haudasta löytyi myös muun muassa pinsetit, veitsi ja puukon katkelma. Itäisestä haudasta puolestaan löytyi naisen koruja kuten lasihelmiä, pronssirenkaitten katkelmia ja puhkonainen pronssisolki. Löydöt on ajoitettu merovingiajan alkupuolelle, 600-luvulle.
Käräjäkivien vieressä on kaksi isoa maansekaista kumpua, joista toisen halkaisija on 7 m ja toisen 5 m. Ne on tutkittu kaivauksin jo 1800-luvun lopulla, jolloin ne osoittautuivat viikinkiaikaa vanhemmiksi hautakummuiksi.
Miekkamiehen hauta
Alueen tutkituista haudoista tunnetuinta kutsutaan Miekkamiehen haudaksi. Jo itse hautakuoppa oli poikkeuksellisen suuri: yli kolme metriä pitkä ja metrin leveä. Hauta oli vuorattu puulla ja se oli kokonaan peitetty punaisilla hiekkakivilaatoilla. Vainaja oli saanut 500-luvun lopulla siihen mukaansa miekan, väkipuukon, keihään ja kilven. Asusteista oli jäljellä enää vyön osio sekä spiraalisormus. Poikkeukselliseksi haudan teki suuri käyttämätön kvartsiittihioinkivi, jonka arvellaan länsieurooppalaisten vastineiden perusteella symboloivan päällikkyyttä.
Käräjämäki lahjoituksena valtiolle vuonna 1932
Oletus Käräjämäen käytöstä hautausmaana kulkeutui perimätietona. G.I. Lindsröm kertoi Euran pitäjän kuvauksessaan, että maanomistaja oli vuonna 1849 avannut 10-12 haudoiksi epäiltyä kuoppaa löytäen vain yhden ruosteisen heittokeihään kärjen. Jo aiemmin oli hiekanotossa toisinaan paljastunut aseita. Virallisia kaivauksia on tehty 1800-luvun lopulla ja 1900-luvulla. Toisinaan kaivausten kannustimena on toiminut hiekanoton yhteydessä paljastuneet haudat. Osmanmäessä suoritettiin vuonna 1985 viimeiset kaivaukset. Niiden tuloksena todettiin, että Osmanmäki on hiekanotossa ja rakentamisen myötä kokonaan tuhottu.
Käräjämäen muinaismuistoalue siirtyi yksityisenä lahjoituksena Iso-Vaheen tilasta valtiolle vuonna 1932. Alue siirtyi Museovirastolta Metsähallituksen hallintaan 1.1.2014. Aluetta hoidetaan Museoviraston ohjauksessa.