1900-luvun alussa Venäjä alkoi kantaa huolta pääkaupunkinsa Pietarin koskemattomuudesta. Suomenlahden turvallisuutta valvomaan rakennettiin Pietari Suuren merilinnoitusketju, joka laajimmillaan ulottui Hiidenmaalle, Saarenmaalle, Saaristomerelle ja Ahvenanmaan luoteisnurkkaan asti. Vuosina 1915 - 17 rakennetusta Katanpäästä tuli tämän Itämeren suurimman linnoitusketjun pohjoisin tukikohta. Sieltä käsin pystyttiin valvomaan kaikkia kolmea Saaristomeren läpi kulkevaa rannikkoväylää ja niin ollen estämään vihollisen pääsy Turun saaristoon.
Venäläiset eivät kauaa hallinnoineet Katanpäätä, vaan poistuivat linnakkeelta alkuvuodesta 1918. Suomen sisällissodan aikana punaiset miehittivät linnaketta pari kuukautta. Vuonna 1925 Katanpäästä tuli muutaman upseerin ja varusmiehen asuttama vartiolinnake. 1920-luvun sanotaankin olleen rauhallista aikaa saariston linnakkeissa. Toisen maailmansodan aikana Katanpää toimi Pohjanlahdelle kulkevien rahtialusten tarkastusasemana. Sodan jälkeen, kun Ahvenanmaa demilitarisoitiin ja ketjun muut linnoitukset purettiin, ainoastaan Katanpää jäi alkuperäisessä asussaan muistoksi linnoitusjärjestelmän suuruudenajasta.
Syrjässä suurilta kahakoilta ja käytöltä
Syrjäinen sijainti oli yksi syy Katanpään alkuperäisen asun säilymiselle. Pieniä kahakoita lukuun ottamatta Katanpää ei koskaan osallistunut sotatoimiin, eikä sen rakennuskanta tuhoutunut sodan melskeessä. Syrjäisen sijainnin vuoksi nykyaikaistamispaineita ei myöskään ole ollut. Alkuperäisiä rakennuksia on kuitenkin kunnostettu ajan kuluessa.
Vankien, varusmiesten ja veneilijöiden saari
Katanpään linnakkeessa on aikojen kuluessa vierailtu enemmän tai vähemmän vapaaehtoisesti. 1900-luvun alussa venäläisten Amurin ja Mantsurian alueelta tuomat vangit junttasivat saarelle kaksi kilometriä huolellisesti tehtyä mukulakivitietä. 1930-luvulla suomalaiset vangit louhivat katukiviä ja kunnostivat kasarmin rakennuksia. Erikoisin vankityö oli kalastus, joka tuotti kalaa ruuaksi ja myytäväksi.
Rauhanajan alokaskoulutus alkoi linnakkeella vuonna 1953. Toukokuussa 1955 tuli tuhosi merikasarmin, mikä vähensi ratkaisevasti majoitustiloja ja Katanpään koulutuskäyttöä. Katanpäästä tuli vartiolinnake maaliskuussa 1955.
Rannikkotykistö teki Katanpäässä mittavia vanhojen rakennusten kunnostustöitä, ja nyt saari on kaikille vesillä liikkujille avoin vierailukohde, jossa voi ihailla saaren luontoa ja vuosikymmenten kuluessa muotoutunutta pientä kasarmialuetta. Katanpää on heinäkuussa 2011 perustetun Selkämeren kansallispuiston eteläisin käyntikohde.
- Lue lisää Selkämeren kansallispuistosta.