Kaskikauden erämaatila
Ensimmäinen tieto Latvavaarasta on peräisin Metsähallituksen verotusehdotuksesta, jossa tilan perustamisvuodeksi mainitaan 1843. 1850-luvun tiedon mukaan tilalla on ollut sekä uusi että vanha pirtti ja koko joukko muita rakennuksia, joten tila voi olla vanhempi. Isäntänä oli Johan Pääkkönen. Karjaa oli kaksi lehmää ja hevonen.
1860-luvulla isännäksi mainitaan Wilhelm Komulainen. Tila autioitui pian ilmeisesti nälkävuosien takia. Ainakin vuodesta 1880 Latvavaara kuului läheisen Levävaaran tilan nautintaan.
Isäntänä metsänvartija
Vuonna 1912 Levävaaran tilan poika Matti Haverinen sai metsänvartijan viran isänsä Tuomaan jälkeen. Matti asettui elämään Latvavaaraan, jonne hän sai perustaa kruununmetsätorpan. Kaikki piti rakentaa uudelleen. Matti ja hänen vaimonsa Eeva saivat kahdeksan lasta. Pienten peltojen lisäksi tärkeä elannon lähde olivat niityt, joita talon nautintaan kuului laajalta alalta. Karja oli tärkeä osa toimeentuloa, kuten myös metsästys, kalastus ja metsätyöt.
Itsenäinen pientila
Vuonna 1931 Latvavaara itsenäistyi, kun valtion vuokramaat sai lunastaa omaksi. Tilanpitoa jatkoi Matin ja Eevan poika Juho vaimonsa Ennin kanssa. Juho kuoli välirauhan aikana. Enni jatkoi viljelyä ja avioitui uudelleen Eemeli Komulaisen kanssa. Pelloilla viljeltiin kauraa, perunaa, lanttua ja naurista. Lisäansiota toivat metsätyöt. Sodan jälkeen asuttiin tilapäisessä asuinrakennuksessa. Uusi talo valmistui 1950-luvun alussa. Myös navetta uudistettiin. Molemmat ovat tilalla nyt nähtävissä.
Hiljeneminen
1960-luvun puolivälissä Latvavaaran viljely loppui. Talo jäi autioksi, kun Eemeli Komulainen kuoli vuonna 1979 ja Enni muutti pois Latvavaarasta. Tilan 50 metsähehtaaria hakattiin ja valtio osti tilan 1978. Latvavaaran tilan pihapiiri kuuluu nykyään Elimyssalon luonnonsuojelualueeseen, joka on osa Ystävyyden puistoa.
