Raaseporin linnanraunion historia

Raaseporin linna edusti myöhäiskeskiajalla Ruotsin kuninkaan valtaa Suomessa. Elämänmeno linnassa on vaihdellut yksinkertaisen hallintokeskuksen arjesta loisteliaaseen hovielämään.

Linnan perustaminen ja rakenne

Raaseporin linna rakennettiin 1370-luvulla läntisen Uudenmaan hallintokeskukseksi. Linna oli myös tärkeä sotilaallinen tukikohta sekä Tallinnan vastapariksi tarkoitettu kaupallinen keskus. Raasepori olikin Turun ja Viipurin linnojen jälkeen tärkeimpiä kruunun vallan tyyssijoja Suomessa.

Raaseporin linna rakennettiin levottomina aikoina, jolloin valtakunta oli ajoittain sisällissodassa ja vitaaliveljet eli Itämeren merirosvot rannikkoseutujen vitsauksena. Linna pystytettiin sen päällikkönä yli 20 vuoden ajan olleen Tord Bonden johdolla helposti puolustettavalle paikalle, sisäsaariston saarelle korkeiden muurien, jyrkän kallion ja veden suojiin. Nykyisen nurmikentän paikalla lainehti merenlahti: merenpinta oli tuolloin kaksi metriä nykyistä korkeammalla.

Linna muodostuu päälinnasta ja kolmesta esilinnasta. Esilinnojen välissä päälinnan itäpuolella oli myös porttitorni eli niin sanottu barbakaani, joka oli monimutkainen puolustusvarustus nostosiltoineen. Linnaa kiersi matalaan veteen pystytetty valtava puinen paaluvarustus, joka vaikeutti kutsumattomien laivojen pääsyä linnalle. Paaluja on yhä näkyvillä linnaa ympäröivän nurmen keskellä.

Keskiajalla linnat olivat myös talouskeskuksia, joiden tukena toimi oma maatila eli linnan latokartano. Raaseporin linnan karjatalous oli laajaa, ja sen tiluksiin kuului pelto- ja laidunalueita sekä mylly. Alueen talonpojat osallistuivat taksvärkkitöinä sekä linnan rakentamiseen että maataloustöihin.

Kukoistuskausi

Linnan kukoistuskautta olivat 1450–1460-luvut, jolloin Ruotsin kuninkaana kolmesti ollut Karl Knutsson Bonde hallitsi linnaa ja asui siellä hoveineen vuosina 1465–1467.

Myös useimmat seuraavista Raaseporin linnanpäälliköistä kuuluivat Ruotsin valtakunnan vaikutusvaltaisimpaan ylimystöön ja asuivat linnassa pitkiä aikoja. Ruotsin valtionhoitaja Sten Sture vanhempi oleskeli 1480- ja 1490-lukujen vaihteessa useaan otteeseen Raaseporissa, jossa hän muun muassa isännöi Viroa ja Liivinmaata hallinneen Saksalaisen ritarikunnan kanssa pidettyjä neuvotteluja.

Sodankäyntiä ja arkea

Vuosisadanvaihteen 1500 tienoilla tanskalaiset olivat uhkana Uudenmaan rannikolla. Vuonna 1521 myös Raaseporin linna siirtyi Tanskan kuningas Kristiern II:n joukoille. Taisteluista ei ole säilynyt varmaa tietoa, mutta silloinen linnanpäällikkö Nils Eskilsson (Banér) kuten myös kuninkaan sanansaattajana ollut piispa Hemming Gadh mestattiin vallanvaihdon jälkeen.

Kahden vuoden päästä Ruotsin kuningas Kustaa Vaasan kannattajat valloittivat linnan takaisin. Linna oli huonokuntoinen, mikä oli todennäköisesti seurausta piirityksestä, taisteluista ja valtauksesta. Paikallinen perimätieto kertoo linnan vaurioitumisesta tanskalaisten tykkitulessa.

Kustaa Vaasa suunnitteli huonokuntoisen linnan hylkäämistä. Linna kuitenkin kunnostettiin, ja se oli jälleen voutikuntansa keskus. Linnaa johti nyt vouti, jolla oli apunaan pari kirjuria, saaristovouti sekä jokunen paikallinen rälssimies. Voudin vaimon vastuulla oli linnan vaatevarasto eli fatabuuri. Linnanväen sielunhoidosta ja linnan kappelista vastasi linnankappalainen. Linnanmiehistönä oli parikymmentä nihtiä ja huovia eli jalka- ja ratsumiestä.

Käsityöläisten monilukuiseen joukkoon kuuluivat muiden muassa linnan seppä ja tynnyrintekijä sekä leipurit. Suuren oluenkulutuksen vuoksi linnassa oli oma panimo. Ruoan valmistuksesta ja tarjoilusta huolehtivat kokki ja juomanlaskija apulaisineen. Linnan omat kalastajat varmistivat, ettei ruoasta ollut pulaa. Parhaat oluet ja leipä, herrainolut ja herrainleipä, oli varattu ylhäisimmille ja vaikutusvaltaisimmille, ja palkolliset saivat tyytyä kaljaan ja halvimpaan leipään.

Linnan hylkääminen ja lyhyeksi jäänyt nousu

Linnan kunnostamisesta huolimatta kuninkaan mieli muuttui: hän alkoi suunnitella uutta hallinnollista, taloudellista ja sotilaallista keskusta. Osasyynä Raaseporin hylkäämiseen pidetään maankohoamista. Meri vetäytyi linnan ympäriltä, ja se menetti edullisen sijaintinsa.

Uuden keskuksen paikaksi valikoitui Helsinginkosken ympäristö, jonne perustettiin vuonna 1550 Helsingin kaupunki (myhelsinki.fi) ja kuninkaankartano. Neljä vuotta aiemmin, vuonna 1546 hän oli perustanut Tammisaaren kaupungin (visitraseborg.fi), josta vuonna 2009 Karjaan ja Pohjan kuntaliitoksen myötä tuli Raaseporin kaupunki. Jo 1540-luvun lopussa vanhaa Raaseporin linnaa ajettiin alas, ja seuraavan vuosikymmenen alussa sitä oltiin hylkäämässä.

Helsinki osoittautui kuitenkin Kustaa Vaasan silmissä pettymykseksi. Sinne ei saatu koskaan rakennettua linnaa, eikä kaupungin satama täyttänyt kuninkaan toiveita. Tilalle alettiin etsiä uutta keskusta, ja vuoden 1556 alussa Raaseporin linna nousi jälleen voutikunnan huipuksi. Raasepori koki lyhyen renessanssin voudinlinnana ja yhtenä Suomen herttua Juhanan hallintokeskuksista.

Raaseporin uusi nousu jäi sen joutsenlauluksi. Huonokuntoinen rakennus oli elinkaarensa päässä, ja sen asevarastot ammottivat tyhjinä. Osa linnasta, muun muassa osa sen olutkellareista, sortui. Tämä vauhditti Juhana-herttuan suunnitelmia perustaa jälleen uusi hallintokeskus. Elokuussa 1558 Raaseporin linnan sijaan alettiin rakentaa suurta kuninkaankartanoa Tammisaareen ja vanha linna hylättiin lopullisesti. Linnan latokartanon toiminta jatkui. Kilometrin päässä linnasta sijaitseva, peltoaukean laidalla seisova Raaseporin kartano (kyppi.fi) hallitsee edelleen Raaseporinjoen länsirannan maisemaa.  

Uusi aikakausi nähtävyytenä ja kunnostustyöt

Hylätty linna seisoi autiona yli 300 vuotta. Kasvillisuus ja puut valtasivat kokonaan linnan ympäristöineen. 1800-luvun alussa romanttinen rauniolinna alkoi vetää puoleensa matkailijoita.

Linnan kunnostaminen nähtävyydeksi alkoi 1880-luvun lopussa. Restauroinnin ensimmäisen vaiheen tuloksena koko päälinna oli kaivettu esille, sortuneet muuripinnat korjattu ja muurien sisäseinälle rakennettu puinen käytävä.

Vuonna 1905 alkoi uusi korjausjakso, jolloin katettiin päälinnan eteläsiipi ja muiden siipien muurinharjat. Tornin suojakatos uusittiin, ja linnalle rakennettiin portaat ja silta.

Kolmannen korjausvaiheen aikana, vuosina 1936–1939, pyöreän tornin uudet rakenteet purettiin ja torniin rakennettiin kaksi välipohjaa. Linnan suojakatokset ja linnaa kiertäneet kävelysillat purettiin.

Linnan neljäntenä korjausvaiheena, vuosina 1960–1972, uusittiin kokonaan eteläisen esilinnan romahdusvaarassa ollut huonokuntoinen muuri. Samalla sitä siirrettiin hieman lännemmäksi!  Korjaustöiden tueksi tehtiin arkeologisia kaivauksia.

Vuonna 1978 alkoi linnan viides korjausjakso. Nyt korjattiin romahtamisvaarassa olleet muurirakenteet, rakennettiin linnaan kulkusillat ja -tasanteet sekä katettiin koko päälinna. Päälinnan ritarisali sai lankkulattian. Suuri korjausjakso valmistui vuonna 1988, jolloin linna sai nykyisen ulkoasunsa.

Haluatko tietää enemmän alueen historiasta? Tässä muutamia vinkkejä: