Kalastus on Suomen suosituimpia harrastuksia. Kaksi miljoonaa suomalaista kalastaa joskus – osa satunnaisesti, osa hyvinkin aktiivisesti. Kalavesiä löytyy pienistä puroista suuriin virtoihin ja metsälammista meren ulappaan.
Onkiminen tai pilkkiminen on suosittua ja tavallisesti myös täysin ilmaista, eli kalastajan ei tarvitse maksaa kalastonhoitomaksua eikä kalastuslupaa. Poikkeuksia ovat vaelluskalapitoisten vesistöjen koski- ja virtapaikat, joissa ei saa onkia tai pilkkiä. Myös erityiskohteilla, kuten Metsähallituksen vapakalastusalueilla, onkiminen tai pilkkiminen on yleensä kielletty tai siihen tarvitaan erillinen lupa. Kalastuskieltoalueilla ei myöskään saa onkia tai pilkkiä.
Vuoden 2024 alusta alkaen 18–69-vuotiaat kalastajat maksavat kalastonhoitomaksun (eraluvat.fi). Maksu ei kosketa pilkkijöitä, onkijoita tai silakkalitkalla kalastavia. Uusi kalastonhoitomaksu yhdistää vanhan kalastuksenhoitomaksun ja läänikohtaiset viehekalastusmaksut.
Vapakalastajat voivat kalastonhoitomaksun maksettuaan kalastaa yhdellä vavalla koko maassa kaikilla niillä alueilla, joilla ennen on saanut kalastaa läänikohtaisilla maksuilla. Kalastonhoitomaksu ei oikeuta kalastamaan vaelluskalavesistöjen koski- ja virta-alueilla tai ELY-keskusten määräämillä kieltoalueilla.
Muut kalastajat maksavat kalastonhoitomaksun ja sen lisäksi vesialueen omistajan luvan, kuten tähänkin saakka. Tämä koskee muun muassa pyydyskalastusta ja vetouistelua usealla vavalla. Poikkeuksena on ns. yleisvesi meressä, jossa kotitarve- ja virkistyskalastukseen ei tarvita kalastuslupaa.
Eräetiketti kalastajille
Metsähallituksen kalastuskohteilla noudatetaan Eräetikettiä (eraluvat.fi). Se kannustaa kalastajia ottamaan huomioon luonnon, muut ihmiset sekä saaliin kaikessa toiminnassa.