Pilkkiminen ja onkiminen ovat koko perheen harrastuksia. Taitava pilkkijä tai onkija saa luontonautinnon lisäksi terveellisen lisän ruokapöytään. Pilkillä tai ongella saatu kala on useimpien pienten kalastajien ensimmäinen kalansaalis.
Pilkkiminen ja onkiminen ovat maksuttomia yleiskalastusoikeuksia eli ne voidaan rinnastaa jokaisenoikeuksiin. Tavallisesti pilkkijä tai onkija ei siis tarvitse kalastuslupia. Ihan joka paikassa pilkkiminen ei silti ole sallittua. Tällaisia vesiä ovat mm. lohi- ja siikapitoisten vesistöjen koski- ja virtapaikat sekä vesialueet, joissa pilkkiminen ja onkiminen on erikseen kielletty. Erityiskohteille pilkkijä tai onkija tarvitsee erillisen luvan.
Vesillä ja jään päällä liikuttaessa tulee aina ottaa huomioon oma ja muiden turvallisuus. Jäällä on pidettävä koko ajan mielessä, että vaikka jää olisi yhdestä kohdasta vahvaa, siinä voi olla hyvinkin salakavalia heikkoja kohtia. Talvipilkkijän tärkeitä varusteita ovatkin lämpimien vaatteiden ja jalkineiden lisäksi myös jäänaskalit ja maltti. Kannattaa lisäksi seurata sääennusteita, sillä huonon kelin yllättäessä siihen varautumaton pilkkijä on vaarassa eksyä tai paleltua.
Pilkkimisessä tarvitaan jääkaira, pilkkivapa, pilkki ja syöttejä. Pilkkejä on montaa eri tyyppiä samoin kuin syöttejäkin. Useimmin syötteinä käytetään kärpäsen tai surviaissääsken toukkia, onkilieroja tai keinotekoisia syöttejä.
Ensimmäisille pilkkiretkille voi suunnata kokeneempien mukana. Esimerkiksi kalastusseuroista löytyy innokkaita pilkkijöitä, jotka ottavat mielellään aloittelijan mukaan pilkkiretkelle ja neuvovat muutoinkin harrastuksen alkuun. Kuhaa saadaan yleensä parhaiten heti auringon noustua ja madepilkille mennään puolestaan illan hämärässä.
Eräetiketti kalastajille
Metsähallituksen kalastuskohteilla noudatetaan Eräetikettiä (eraluvat.fi). Se kannustaa kalastajia ottamaan huomioon luonnon, muut ihmiset sekä saaliin kaikessa toiminnassa.