Ulkokiipeily on monipuolinen harrastus: yksi nauttii kiipeilystä fyysisenä ponnistuksena ulkoilmassa, toinen adrenaliinipuuskasta ja kolmas näistä yhdessä. Köysikiipeily on myös sosiaalinen harrastus, sillä sitä ei voi harrastaa ilman kaveria köyden toisessa päässä. Lähtisitkö esimerkiksi Suomen upeimmalle kalliokiipeilypaikalle Olhavanvuorelle Repoveden kansallispuistoon kapuamaan suoraan järvestä nousevaa, uskomattoman upeaa jylhää kalliota pitkin?
Kiipeilyn ihmemaaksi Suomea ei voi kutsua, sillä aika ja ilmasto ovat hioneet vuoret mataliksi. Viimeisin jääkausi viimeisteli työn hiomalla loputkin huiput kallioperästämme. Kiipeiltävää kuitenkin on, ja korkeimmillaan Suomen kiipeilylle otolliset graniittiseinämät kohoavat noin 40 metrin korkeuteen. Kauniin graniittimme väri ja koostumus vaihtelevat alueelta toiselle, mutta se ei päästä missään kiipeilijää helpolla. Suhteellisen otteeton peruskalliomme kouluttaa taitavia kiipeilijöitä.
Jotta kiipeily on turvallista, harrastajalla pitää olla osaamista, oikeanlaiset varusteet ja tervettä harkintaa. Kiipeilemään ei pidä lähteä omin päin ilman asianmukaista koulutusta. Parhaiten kiipeilyharrastuksen aloittaminen onnistuu ottamalla yhteyttä lähimpään kiipeilyseuraan tai vierailemalla kiipeilyhallissa. Seurat järjestävät kiipeilykursseja, vuokraavat välineitä ja tarjoavat ohjattuja mahdollisuuksia päästä kokeilemaan lajia. Toinen mahdollisuus ottaa tuntumaa kiipeilyyn on osallistua ohjelmapalveluyritysten tarjoamiin palveluihin. Kannattaa kuitenkin aina varmistaa, että oppaalla on riittävä koulutus ohjata kiipeilyä.
Kiipeilylajeja
Boulderointi
Boulderoinnilla tarkoitetaan kiipeilyä ilman köysivarmistusta. Lajin nimi tulee englannin kielen sanasta boulder, joka tarkoittaa kivenlohkaretta. Boulderointia voi harrastaa lohkareilla ja matalilla kallioilla. Pudotessaan kiipeilijä mätkähtää alle sijoitetuille patjoille, ja kiipeilykaveri ohjaa putoamista.
Kalliokiipeily
Kalliokiipeily onnistuu kalliossa olevia luonnollisia muotoja ja halkeamia tai pultteja hyväksi käyttäen. Kiipeilijä kiinnittää köyden edetessään kallion varmistuspisteisiin, ja alhaalla seisova niin kutsuttu varmistaja syöttää köyttä. Kiipeillä voidaan myös yläköyden avulla, eli asettamalla varmistusköysi reitin yläpuolelle.
Trädikiipeilyssä varmistuslaitteet asetetaan luonnollisiin halkeamiin ja kerätään kiipeämisen jälkeen pois. Urheilukiipeily (sporttikiipeily) tekee mahdolliseksi vaikeampien seinien kiipeämisen, sillä varmistuspaikkoina toimivat kallioon poratut pultit.
Jääkiipeily
Jääkiipeilyssä kiivetään jäähakkujen ja -rautojen avulla jääseinämää pitkin. Jääseinämiä syntyy luonnossa jyrkänteisiin, joissa valuu vettä. Varmistus tapahtuu jääruuveilla tai rinteen yllä olevan ankkuripisteen kautta. Jääkiipeily on ainoa kiipeilymuoto, jota voi harrastaa ulkona myös talvipakkasella. Jääkiipeily jättää luontoon vähiten jälkiä, ovathan kallio ja sen kasvillisuus jään alla suojassa kulutukselta.
Mixtakiipeilyllä tarkoitetaan talvikiipeilyä hakkujen ja rautojen avulla jäällä ja kalliolla: sillä mitä on tarjolla. Mixtakiipeily saattaa aiheuttaa merkittävää kasvillisuuden kulumista.
Köysilaskeutuminen
Köysilaskeutuminen ei ole varsinainen kiipeilylaji, siinä kun kuljetaan väärään suuntaan. Laskeutuminen tarkoittaa nimensä mukaisesti köyden varassa laskeutumista esimerkiksi kalliolta.
Kiipeily Metsähallituksen hallinnoimilla valtion alueilla
Sallittua ilman lupaa
- Satunnainen jääkiipeily ja kiipeily kallioilla ja siirtolohkareilla, joilla ei kasva sammalia ja jäkälää, jos kasvillisuutta ei vahingoiteta tai kuluteta.
- Köysilaskeutuminen satunnaisesti harjoitettuna, jos kasvillisuutta ei kuluteta.
- Jääkiipeily, boulderointi, kalliokiipeily sekä köysilaskeutuminen retkikohteisiin varta vasten perustetuilla kiipeilyreiteillä. Retkikohteidemme parhaat kiipeilypaikat löydät käyttämällä Luontoon.fi-sivuston hakulomaketta. Kiipeilymahdollisuuksista kerrotaan retkikohteiden Aktiviteetit-sivulla.
Maanomistajan luvan vaativa toiminta
- Otteiden puhdistaminen, kallion poraaminen ja pulttaaminen.
- Uusien kiipeilyreittien perustaminen, jos reittiä perustettaessa vahingoitetaan kasvillisuutta vaikkapa harjaamalla jäkäliä ja sammalia tai puhdistamalla halkeamia.
- Säännöllinen, useamman ihmisen ryhmän toiminta, jos kasvillisuus on vaarassa kulua.
Jos osallistut matkailuyrittäjän tai kiipeilyseuran järjestämälle kiipeilyretkelle, retken järjestäjä hankkii tarvittavat luvat koko ryhmälle.
Ohjeita ja sääntöjä kiipeilykohteilla toimimisesta on Luontoon.fi-palvelun Retkikohteet-osiossa kohteittain. Luonnonsuojelualueilla kiipeilyä on ohjattu parhaiten kulutusta kestäviin paikkoihin, rajoitettu muulla tavoin tai kielletty kokonaan lajiston suojelemiseksi. Ohjeet päivittyvät alueiden hoidon ja käytön suunnittelun edetessä. Metsähallituksen hallintaan siirtyy luonnonsuojelutarkoituksiin jatkuvasti alueita. Tämän vuoksi kaikista alueista ei löydy tietoa internetsivuilta.
Suomen kiipeilyliitto (climbing.fi) julkaisee aika ajoin Suomen kalliokiipeilyoppaan perustetuista kalliokiipeilyreiteistä. Opas julkaistiin viimeksi vuonna 2008. Oppaaseen merkityillä reiteillä ovat luvat kunnossa. Oppaasta löytyvät ohjeet ja säännöt kohteilla toimimiseen. Kiipeilyliitto vastaa näiden lupien oikeellisuudesta. Muilla kuin perustetuilla kiipeilykallioilla kukin kiipeilijä vastaa itse lupien hankinnasta. Helpoin tapa tiedustella kalliokiipeilyn mahdollisuuksista on kääntyä alueen kiipeilyseuran puoleen.