Päivätaivas on usein melko piirteetön sininen tausta, jonka yli Aurinko kulkee idästä länteen. Auringon laskiessa tasainen taivaansini vaihtuu paljon moniulotteisemmaksi näkymäksi.
Tähtitaivaan lisäksi myös monet muut ilmakehän ja avaruuden ilmiöt ovat haastavia ja monipuolisia havaittavia.
Kuu: Maan lähin kiertolainen on suuri ja kirkas kohde, jonka vaiheissa riittää seurattavaa. Kuun kierto illan kasvavasta sirpistä täydenkuun kautta aamun vähenevään sirppiin on helppo havaita ilman apuvälineitäkin.
Revontulet: Auringosta peräisin oleva hiukkassäteily ohjautuu Maan magneettikentässä kohti napa-alueita, joissa se ilmakehään osuessaan aiheuttaa revontulina näkyvän ilmiön. Auringon aktiivisuudesta riippuen revontulet voivat olla hyvin voimakkaita tai puuttua kokonaan. Pohjoisessa Suomessa revontulet ovat tavallinen ilmiö, mutta mitä etelämmäksi mennään, sen harvinaisemmiksi ne käyvät. Syksy ja kevät ovat talvea parempia hetkiä revontulien havaitsemiseen. Maapallon pyörimisestä johtuen paras kellonaika revontulien havainnoimiselle on iltayöstä, noin kello 21 - 22 aikoihin.
Ilmakehän ilmiöt: Auringon (ja toisinaan myös Kuun) valo aiheuttaa myös monia muita ilmakehän ilmiöitä. Näistä ehkä tunnetuin on auringon valoa taittavien vesipisaroiden muodostama sateenkaari. Veden lisäksi myös ilman jääkiteet tai siitepöly saattavat aiheuttaa vastaavia, mutta väreiltään haaleampia ilmiöitä. Myös maanpinnan lähellä leijuva sumu tuottaa mielenkiintoisia ilmiöitä. Korkeammalla ilmakehässä on kesäisin mahdollista nähdä valaisevia yöpilviä ja talvella ns. helmiäispilviä.
Syksyllä tutkitaan tähtitaivasta
Satunnaisen tarkkailijan huomio kiintyy tähtitaivaaseen usein syksyllä, kun valoisat kesäyöt ovat jäämässä taakse. Eteläisellä taivaalla on jo heinäkuulta asti havaittavissa kolmen kirkkaan tähden ryhmä. Joutsenen Deneb, Lyyran Vega ja Kotkan Altair ovat ensimmäiset esiin tuikahtavat tähtöset yön alkaessa pimentyä keskikesän valoloiston jälkeen. Nämä tähdet kuuluvat eri tähtikuvioihin, mutta koska ne tulevat näkyviin ensimmäisten joukossa, ne kantavat yhdessä kesäkolmion nimeä.
Jos yöksi kääntynyt ilta on todella kuulas, voi taivaalta hahmottaa myös kesäkolmion läpi Joutsenen ja Kotkan kautta kulkevan Linnunradan vyön. Se ilmaisee oman kotigalaksimme litteän kiekon reunan kulkua tähtitaivaan keskellä. Linnunradan vyö on osa suurinta ihmissilmin havaittavissa olevaa elinympäristömme rakennetta.
Tähtitaivaan vuotuinen kierto saa taivaan kohteet nousemaan joka päivä muutamaa minuuttia edellistä päivää aikaisemmin. Syksyisin myös hämärä saapuu päivä päivältä aikaisemmin, joten elokuulta aina joulukuulle näyttäytyvät tähdet illalla ensimmäisen kerran aina samassa suunnassa. Kellonaika vain aikaistuu jatkuvasti. Näin muutama kirkkaiden öiden väliin sattuva pilvinen ilta ei vielä sekoita taivaankannen tarjoamaa näkymää.
Syyskesällä havaitsijan kääntäessä katseensa pohjoisen puolelle on ensimmäisenä vastassa Ajomiehen tähtikuvion kirkas Capella. Lähes pohjoisessa on myös monille tuttu Otava, joka tähtitaivaan kartoissa on liitetty osaksi Ison Karhun tähtikuviota.
Otavan "laatikon", oikean laidan kaksi reunimmaista tähteä antavat suunnan Pohjantähden löytämiseen. Jatkamalla näiden kahden tähden osoittamaa linjaa noin viisi kertaa tähtien välimatkan pituiseksi, löytyy muuten melko tähdettömän taivaanalueen keskeltä hieman kirkkaampi valopiste Pohjantähti. Tähtitaivaan vuorokautinen kiertoliike näyttää tapahtuvan sen ympäri. Pohjoissuunnan määrittäminen on Pohjantähden avulla on kohtuullisen helppoa; se on selvästi lähempänä pohjoista taivaanrantaa kuin eteläistä. Pohjantähden ympäristössä sijaitsee Ison Karhun "pikkuveli" Pieni Karhu, jonka kaareva varsi ja sen päästä löytyvä nelikulmio muistuttavat Otavan rakennetta. Myös Kassiopeian W-kirjainta muistuttava hahmo on helppo oppia tuntemaan.
Kirkkaalla ilmalla kannattaa tutustua paitsi syttyviin tähtiin myös niitä edeltäviin iltahämärän ilmiöihin. Laskevan Auringon värileikki, tummuvan taivaan sävyt ja ensimmäiset tähtien tuikahdukset, kaikki ne tarjoavat hienoa nähtävää.
Varustaudu oikein
Tähtien tarkkailu ei ole fyysisesti vaativaa, mutta erityisesti talviolosuhteissa asianmukainen pukeutuminen on tärkeää. Vaikka katse tähyää korkealle, ovat jalat ja muukin keho kuitenkin koko ajan tukevasti maan pinnalla, talviaikaan pakkasen ja viiman kourissa.
Sopivan vaatekerran lisäksi muita apuvälineitä ei tähtitaivaan harrastaja ensi alkuun tarvitsekaan. Internetin kautta on mahdollista löytää tietoa, esimerkiksi karttoja tähtitaivaasta, jotka helpottavat tähtiin tutustumista. Kun taivaan kirkkaimmat kuviot ovat tulleet tutuiksi, on aivan tavallinen prismakiikari oiva laite harrastuksen seuraavaan vaiheeseen. Muutaman tuokion jälkeen saattaa kiikarin käyttäjälle tulla tunne, että sen kytkeminen esimerkiksi kamerajalustaan voisi helpottaa taivaan tarkkailua. Tätä tarkoitusta varten on saatavilla sovitteita muutaman euron hintaan. Jo tämä yksinkertainen yhdistelmä antaa uusia havaitsemishaasteita vuosien ajaksi.
Kaukoputken hankintaa ei aloittavan harrastajan useinkaan tarvitse kiirehtiä. Parempi "investointi" voi olla paikallisen tai valtakunnallisen harrastusyhdistyksen jäsenyys, jonka kautta pääsee yhteyteen muiden harrastajien kanssa. Kokemusten vaihto sekä neuvojen pyytäminen ja saaminen ovat suuri osa tätä harrastusta, joka ei ole ollenkaan niin "yksinäisten susien" laji kuin nopeasti ajatellen saattaisi uskoa.
Teksti: Vesa Korhonen