Marjastusajat ja syötävät marjat

Marjastus on mainiota ulkoilua ja retkeilyä lumettomana aikana. Varmista hyvä marjasaalis ja lähde jo ennen marjastuskautta retkelle tutkimaan marjojen kukintaa, kypsymistä ja satonäkymiä!

Keväällä heti lumen sulettua, roudan vielä ollessa maassa, voi avosoilla käydä maistelemassa mehukkaita karpaloita. Alkukesällä voi samalla tarkistaa, missä ja miten runsaasti mustikka ja puolukka kukkivat. Sen jälkeen kannattaa seurata säätä: halla ja kuivuus pienentävät marjasatoa.

Marjastajan saaliit

Seuraavassa käsitellään syötäviä marjoja suurin piirtein kypsymisjärjestyksessä.

Ahomansikka

Ahomansikka kypsyy luonnonmarjoista ensimmäisenä, heinäkuun alussa. Se on yleinen Etelä- ja Keski-Suomen ahoilla, pientareilla, metsäreunoilla ja kalliokedoilla. Marjaa ei yleensä poimita säilöntään, mutta retkillä on mukavaa poimia maukkaita marjoja suoraan suuhun.

Puutarhamansikka

Marjastaja poimii luonnonmarjojen lisäksi myös viljeltyjä marjoja, kuten puutarhamansikoita. Marja kypsyy samoihin aikoihin kuin ahomansikka.

Lakka

Lakan poimintakausi alkaa heinäkuun puolessa välissä ja jatkuu elokuun alkupuoliskolle. Marjat kasvavat sekä avosoilla että puustoisilla soilla. Paras sato saadaan yleensä Kainuussa, Pohjois-Pohjanmaalla ja Lapissa.

Lakan sato vaihtelee paljon vuosittain ja alueittain. Halla vie helposti arat kukat. Lisäksi kolean ja sateisen sään vallitessa ei ole riittävästi hyönteisiä pölyttämässä kukkia. Koska lakkasato on niin herkkä eri sääilmiöille, on tärkeää, että marjastajalla on mahdollisimman tarkat tiedot erityyppisistä marjapaikoista. Jos halla on käynyt avosoilla, kannattaa lakkoja etsiä esimerkiksi puustoisilta soilta, rinnesoilta tai korkeammalla sijaitsevilta soilta.

Koska lakan poiminta-aika on melko lyhyt muihin marjoihin verrattuna, kannattaa mahdollisuuksien mukaan etukäteen tutkia, minne lakkoja on kypsymässä sinä kesänä. Näin marjan kypsyttyä ei tarvitse käyttää aikaa marjapaikkojen etsimiseen. Lisäksi kannattaa seurata, mitä lakkasadosta tiedotetaan. Jos aikoo poimia ennestään tuntemattomalta alueelta, voi hankkia ulkoilukarttoja, joihin on merkitty hyvät lakkasuot.

Mesimarja

Mesimarjan, niin luonnonvaraisen kuin viljellyn muodon, poimintakausi on heinäkuun puolivälistä elokuun loppuun. Vuosittaiset satovaihtelut ovat erittäin suuret. Kukinta ja pölytys vaativat onnistuakseen sopivaa lämpötilaa ja kosteutta. Marja on yleinen koko maassa, mutta yleisin se on vyöhykkeellä, joka ulottuu Kemistä Kuopioon. Marja kasvaa lehtomaisissa kangasmetsissä, kosteilla niityillä, rannoilla, ojanvarsilla ja vanhoilla laidunmailla. Nykyiset luontaiset kasvupaikat ovat vähentyneet, minkä takia marjanpoimija ei voi odottaa kovin paljoa kerättävää.

Nykyisin on saatavilla myös mesimarjan viljeltyä muotoa. Marjoista voi tehdä esimerkiksi liköörejä ja hilloja.

Mustikka

Mustikan poimintakausi alkaa heinäkuun puolen välin jälkeen ja jatkuu syyskuun alkuun. Mustikka on havumetsien kasvi, ja se on yleinen koko Suomessa. Etelä-Suomessa mustikka viihtyy lehtomaisilla, tuoreilla ja kuivahkoilla kankailla. Pohjois-Suomessa se kasvaa karummilla kangasmailla. Mustikka viihtyy paremmin varjoisilla kasvupaikoilla kuin suorassa auringonpaisteessa.

Satoa heikentävät kukinnan aikaiset yöpakkaset, pölytyksen epäonnistuminen huonon sään takia tai kuiva kesä. Siksi on hyvä tietää monta erityyppistä marjapaikkaa. Vaikka koko maakunnassa olisi heikko mustikkasato kuivan kesän takia, kannattaa etsiä marjoja esimerkiksi soistuneista metsiköistä tai soiden reunoilta. Myös sisäjärvien rannoilla tai saarissa saattaa silloinkin löytää mustikoita aivan mukavasti. Mustikoita yleensä pakastetaan, mutta niistä voi myös tehdä esimerkiksi hilloa ja mehua.

Juolukka

Juolukan poimintakausi alkaa heinäkuun lopussa ja jatkuu syyskuun puoliväliin. Juolukan levinneisyysalueeseen kuuluu koko Suomi, mutta runsaimmin sitä kasvaa Kainuussa ja Lapissa. Vähän hyödynnetty juolukka kasvaa rämeillä, soistuvilla kankailla ja rantametsissä, mutta Lapissa myös kuivemmilla paikoilla. Ennen marjan luultiin olevan myrkyllinen, vaikka se onkin hyvin terveellinen ja sisältää runsaasti antioksidantteja ja flavonoideja.

Juolukasta voi tehdä mehua tai hilloa joko yksinään tai yhdessä muiden marjojen kanssa.

Vadelma

Vadelman, niin luonnonvaraisen kuin viljeltyjen vadelmien, poimintakausi alkaa heinäkuun lopussa ja jatkuu koko elokuun. Vadelma on yleinen Etelä- ja Keski-Suomessa Oulun korkeudelle saakka. Vadelma kasvaa lehtomaisilla ja tuoreilla kankailla, metsien reunamilla, hakkuuaukeilla ja tienvarsilla sekä muilla avoimilla paikoilla. Koska vadelma on valokasvi, sen sato vähenee huomattavasti, kun sen kasvupaikalle kasvaa varjostavia puita ja pensaita. Marjoja voi esimerkiksi pakastaa tai niistä voi tehdä hilloa.

Lillukka

Lillukan poimintakausi alkaa heinäkuun lopussa ja kestää syyskuuhun. Harvoin poimittu marja on yleinen koko maassa. Se kasvaa lehdoissa, lehtomaisilla kankailla, vesistöjen rannoilla ja korpisoilla. Lillukkaa voi käyttää muiden marjojen joukossa esimerkiksi hyytelöissä tai hilloissa.

Variksenmarjat

Variksenmarjojen poimintakausi alkaa heinäkuun lopussa ja kestää lumentuloon saakka. Suomessa kasvaa kaksi luonnonmukaista variksenmarjalajia. Etelänvariksenmarja on yleisempi Etelä-Suomessa, kun taas runsaammin marjovaa pohjanvariksenmarjaa esiintyy enemmän Pohjois-Suomessa. Marjat kasvavat pääasiassa mäntykankailla ja rämemättäillä sekä tunturipaljakoilla. Jos retkellä on jano ja juomavesi on päässyt loppumaan, voi syödä muutaman kourallisen marjoja janon sammuttamiseksi. Marjoista voi tehdä esimerkiksi mehua.

Taikinamarja

Taikinamarjan poimintakausi alkaa elokuussa ja jatkuu syyskuun alkupuoleen. Taikinamarja kasvaa Etelä- ja Keski-Suomen lehtometsissä. Marjat eivät ole myrkyllisiä, vaan ne ovat lähinnä mauttomia. Marjoja on käytetty muiden marjojen lisänä.

Sianpuolukka

Sianpuolukan satoaika on elokuun alusta lokakuun alkuun. Sianpuolukkaa esiintyy koko Suomessa, erityisesti karuilla mailla. Marjaa ei poimita, koska se on maultaan jauhoinen, kuiva ja mehuton. Koska marja usein kasvaa samoissa paikoissa kuin puolukka, on marjastajan syytä varoa, ettei sianpuolukoita  joudu puolukoiden sekaan.

Punaherukat

Punaherukoitten satoaika on elokuu. Luonnonvarainen punaherukka viihtyy lähinnä lehtomaisilla kasvupaikoilla. Luonnonvaraisten punaherukoiden ryhmään kuuluvat pohjanpunaherukka, idänpunaherukka ja lapinpunaherukka. Pohjanpunaherukkaa esiintyy koko maassa. Toiset kaksi ovat pohjoisempia alalajeja. Marjastajan tulee olla huolellinen, ettei erehdyksessä poimi punaherukan sijaan mautonta taikinamarjaa. Kaikkein yleisempiä ovat viljellyt punaherukat, joista valkoherukka on punaherukan jalostettu muoto. Punaherukoista saa hyviä pakasteita, hilloja ja hyytelöjä sekä mehuja.

Mustaherukat

Mustaherukoiden satoaikaa on elokuu. Mustaherukka viihtyy Etelä-Suomen lehtokorvissa, jokien ja purojen rannoilla sekä merenrantapensaikoissa. Viljelty muoto on huomattavasti tuottoisampi ja marjat ovat suurempia kuin luonnonvaraisella herukalla. Nykyisin myös viljeltyä mustaherukkaa on levinnyt luontoon. Herukoista saa hyviä pakasteita, hilloa ja hyytelöä sekä mehua.

Karviainen

Karviaisen satoaika on elokuu. Karviainen ei ole Suomessa luonnonkasvi vaikka karkulaisia voi esiintyä luonnossa. Karviainen kasvaa viljeltynä lähes koko maassa Rovaniemen korkeudelle asti. Tärkeintä viljelyaluetta ovat Itä- ja Keski-Suomi. Karviaislajikkeita on kelta- ja punamarjaisia, joiden maku on erilainen. Karviainen maistuu hyvältä sellaisenaan. Siitä voi myös tehdä hilloa tai mehua.

Riekonmarja

Riekonmarjan satoaika on elokuun lopusta syyskuun loppuun. Riekonmarjaa esiintyy Lapissa, erityisesti Pohjois-Lapissa. Riekonmarja kasvaa tunturipaljakoilla ja koivuvyöhykkeen kuivilla valoisilla kankailla. Marjoja ei kovin paljon poimita, vaikka ne ovat syötäviä. Marjaa voidaan käyttää mehu- tai sosemarjana.

Puolukka

Puolukan poimintakausi kestää syyskuun alusta lokakuun puoleenväliin. Suomen luonnonmarjoista puolukka on satoisin ja sitä poimitaan eniten sekä kotitalouksiin että teollisuuskäyttöön. Puolukka kasvaa koko maassa kuivahkoissa kangasmetsissä, mutta sitä esiintyy myös rämeillä ja korpimetsissä. Puolukka on valokasvi ja marjoo parhaiten alueilla, joissa puiden latvustot eivät varjosta kasvustoa. Puolukan sato on varmempi kuin mustikan, koska se kukkii pari viikkoa myöhemmin kuin mustikka, joten hallariski on pienempi. Siitä huolimatta voi olla aiheellista käydä tutkimassa aikaisempien vuosien hyviä marjapaikkoja ennen kuin marjat kypsyvät, jotta tietää, mihin kannattaa mennä puolukkaan, kun marjat ovat kypsyneet.

Kun poimii puolukoita, on syytä varoa, ettei marja-astiaan tule mauttomia sianpuolukoita tai myrkyllisiä kielon marjoja. Puolukkaa voi säilöä pakasteessa tai raakasurvoksena viileässä tilassa. Siitä voi myös tehdä muun muassa hilloa, hyytelöä tai mehua.

Pihlajanmarja

Pihlajanmarjan satokausi on elokuun lopusta lokakuuhun. Pihlajaa kasvaa koko maassa. Tyypillisiä kasvupaikkoja ovat lehdot, kangasmetsät, rehevät korvet, rannat ja kalliorinteet. Pihlajanmarjat ovat runsaskuituisia ja sisältävät runsaasti karoteenia ja C-vitamiinia. Pihlajalla on useita alalajeja, ja esimerkiksi Lapissa kasvaa yleisesti pohjanpihlaja. Lisäksi pihlajanmarjojen happamuus vaihtelee puuyksilöittäin. Myös pihlajanmarjoista on makeampia jalostettuja muotoja. Pihlajanmarjoista voi tehdä vaikka mehua, hilloa tai hyytelöä.

Karpalo

Karpaloita voi poimia syyskuun lopulta lumentuloon saakka ja vielä seuraavana vuonna heti lumen sulettua. Suomessa kasvaa kaksi karpalolajia, isokarpalo ja pikkukarpalo, mutta käytön kannalta lajit ovat samanarvoisia. Pikkukarpaloa tavataan yleisemmin Pohjois-Suomessa ja isokarpaloa koko Suomessa lukuun ottamatta pohjoisinta Lappia. Isokarpalo kasvaa niukkaravinteisilla valoisilla rämeillä ja nevoilla. Pikkukarpalo kasvaa kuivemmilla paikoilla kuin isokarpalo. Karpaloista voi tehdä mehua ja hyytelöä, ja sitä voi käyttää  leivonnaisissa.

Tyrni

Luonnonvaraisen tyrnin marjojen keruun voi aloittaa lokakuussa. Tyrniä kasvaa Pohjanlahden rannikkoalueella ja Ahvenenmaalla. Kasvi tarvitsee runsaasti valoa, eikä se kestä muiden kasvien varjostusta. Tyrniä myös viljellään yleisesti. Marjoissa on erittäin runsaasti C-vitamiinia ja A-vitamiinin esiasteita eli karotenoideja. Tyrnin marjoja käytetään muun muassa mehuihin, hyytelöihin ja likööriin.

Lue lisää

• Luonnonmarjat (arktisetaromit.fi)
• Mustikan kypsymisennuste (mustikkaan.fi)
• Piippo, Sinikka (2010). Suomalaiset marjat. Minerva.
• Katso myös myrkylliset marjat