Metsästys suojelualueilla

Valtion maat ja vesialueet tarjoavat monenlaisia metsästysmahdollisuuksia. Yleensä nämä alueet ovat valtion monikäyttömetsiä, mutta esimerkiksi osassa Suomen kansallispuistoista paikallisilla on lain takaama metsästysoikeus. Olemme keränneet vastauksia yleisimpiin luonnonsuojelualueilla tapahtuvaa metsästystä koskeviin kysymyksiin. Katso lisätietoja myös sivulta luontoon.fi/metsastys

Koira on hypännyt metsästysvaatteisiin pukeutunutta miestä vasten.

Ketkä kansallispuistoissa metsästävät ja myykö Metsähallitus metsästyslupia kansallispuistoihin? 

Pienessä osassa Suomen kansallispuistoja saa metsästää, mutta metsästys ei ole niissä kovin yleistä. Kansallispuistoissa metsästäminen painottuu Pohjois-Suomeen, jossa metsästysoikeus on paikallisilla metsästäjillä. 
 
Pohjois-Suomen kansallispuistoissa kuntalaisella on oikeus metsästää kansallispuiston siinä osassa, joka kuuluu hänen asuinkuntaansa. Tämä koskee Metsästyslain 8 §:n (finlex.fi) mukaisesti Lapin ja Kainuun maakuntiin kuuluvia kuntia sekä Kuusamoa, Pudasjärveä ja Taivalkoskea, sellaisina kuin niiden alueet olivat 31.12.2014. Kansallispuistojen vilkkaimmat alueet on rajattu näissäkin pois metsästykseltä. Metsästyslain 8 §:n mukaisten kuntien eteläpuolisessa Suomessa metsästys luonnonsuojelualueilla on pääsääntöisesti kielletty. 

Itäisen Suomenlahden ja Saaristomeren kansallispuistoissa metsästys on pääsääntöisesti sallittu paikallisille asukkaille. Tammisaaren kansallispuistoon paikalliset asukkaat voivat anoa vesilintujen metsästyslupia Jussarön luonnonpuiston eteläpuolisille saarille ja luodoille ajalle 10.9.–30.11. Selkämeren kansallispuistossa on luonnonsuojelulain 13 §:n (finlex.fi) rauhoitussäännösten estämättä sallittu myös harmaahylkeen metsästys. Harmaahylkeen metsästys on sallittu siten kuin metsästyslain (615/1993) 7 ja 10 §:ssä säädetään.

Ainoa Suomen 41 kansallispuistosta, jonne myydään metsästyslupia, on Selkämeren kansallispuisto. Sinne myydään lupia vesilinnustukseen. Metsästysalueet sijaitsevat merellä ja luodoilla Merikarvian, Porin, Rauman ja Uudenkaupungin alueilla. Alueet kuuluvat Metsähallituksen pienimpiin metsästysalueisiin ja niiden yhteenlaskettu pinta-ala on noin 5000 hehtaaria. Näillä alueilla metsästäjä saa ottaa päivässä enintään kolme saaliseläintä. Metsästys on sallittu 1.8.–31.12. välisenä aikana.
 
Useimmissa kansallispuistoissa ja suojelualueilla saa Metsähallituksen luvalla ajaa hirveä koiran avulla. Myös ihmiset voivat ohjata ääntä pitämällä hirveä haluttuun suuntaan. Hirvenajon tarkoitus on ohjata hirvi alueelle, jossa sen metsästys on sallittua ja ampuminen turvallisesti mahdollista. Hirveä ei ammuta kansallispuiston sisällä eikä rajan tuntumassa kansallispuistoon päin. 

Kansallispuistojen metsästysrajauksista voi lukea tarkemmin kansallispuistojen järjestyssäännöistä. Ne löytyvät jokaisen kansallispuiston omalta luontoon.fi-sivulta osiosta Ohjeet ja säännöt.

Miten metsästystä on rajattu kansallispuistoissa ja retkeilyalueilla nykyisin?

Loppuvuodesta 2020 Metsähallitus teetti alueellaan tapahtuvasta metsästyksestä metsästysturvallisuusselvityksen. Sen pohjalta Metsähallitus rajaa uudelleen metsästyslupa-alueita ja hakee metsästysrajoituksia seuraavilla alueilla: 

Hossan kansallispuisto (397 ha), Inarin retkeilyalue (500 ha), Iso-Syötteen retkeilyalue (200 ha), Oulangan kansallispuisto (382 ha), Riisitunturin kansallispuisto (411 ha), Syötteen kansallispuiston lähialue (120 ha), Syötteen virkistysmetsä (1312 ha), Taivalvaaran lähivirkistysmetsä (399 ha), Urho Kekkosen kansallispuisto (5000-6200 ha), Valtavaaran ja Pyhävaaran luonnonsuojelualue, Rukan matkailukeskuksen lähialue (1295 ha).

Rajatuilla alueilla olisi mahdollista jatkossakin 

  • hirvenajo, myös käyttäen koiraa sen mukaan, mitä metsästyslaissa ja sen nojalla säädetään 
  • pienpetojen loukku- ja rautapyynti sekä siihen liittyvä lopetusaseen käyttö 
  • suurpetojen vahinkoperusteinen poikkeuslupapyynti Suomen Riistakeskuksen metsästyslain 41 §:n perusteella myöntämän poikkeusluvan mukaisesti ja 
  • alueella olevan haavoittuneen riistaeläimen jäljittäminen ja lopettaminen; myös suurriistavirka-aputoiminnassa (SRVA) tapahtuva eläinten etsintä ja lopettaminen. 

Rajaukset tarkempine tietoineen löytyvät Metsästysturvallisuusselvityksen sivulta 9. Selvitys (pdf 141 kt) on julkinen osoitteessa (julkaisut.metsa.fi).  

Kansallispuistoista tuoreimmassa, Sallan kansallispuistossa, on rajoitettu metsästystä puiston sisällä noin 880 hehtaarin suuruisella alueella puiston lounaisosassa. Rajoitus ei koske hirven ajoa. Lisäksi hirvenmetsästys sallittaisiin mainittua rajoitusaluetta lukuun ottamatta metsästysseurojen jäsenille, joiden seura on rekisteröity ja kuuluu lain voimaantullessa rajattavaksi esitettyyn Sallan kansallispuiston alueeseen. Yhteensä Sallaan suunnitellun kansallispuiston koko on hieman yli 9 900 hehtaaria.

Tutustu tarkemmin lakiesitykseen Sallan kansallispuistosta (pdf, finlex.fi).  

Kansallispuistojen metsästysrajauksista voi lukea tarkemmin kansallispuistojen järjestyssäännöistä. Ne löytyvät jokaisen kansallispuiston omalta luontoon.fi-sivulta osiosta Ohjeet ja säännöt.

Onko metsästys uhka kansallispuistojen luonnolle? 

Luonnonsuojelualueiden, myös kansallispuistojen, perustamisen keskeinen tavoite on luonnon monimuotoisuuden sekä lajien ja luontotyyppien suojelu. Metsästys voidaan sallia luonnonsuojelualueilla vain sillä edellytyksellä, ettei se vaaranna suojeluarvoja tai ole ristiriidassa alueen muun virkistyskäytön kanssa.

Metsästyksen salliminen luonnonsuojelualueilla perustuu aina aluekohtaiseen harkintaan. Sen tekee kansallispuistoja perustettaessa lähtökohtaisesti eduskunta, kun se säätää alueen perustamislain. Metsähallitus voi kansallispuistojen haltijana sallia metsästyksen rajatusti, esimerkiksi myöntämällä lupia suojeluarvoille haitallisten lajien pyyntiin.

Suojelualueella tapahtuvaa metsästystä koskevassa harkinnassa on otettava huomioon, mitkä ovat juuri kyseisen suojelualueen suojelutavoitteet, luonnon ominaispiirteet ja alueen muut käyttömuodot. Joskus metsästyksestä on etua lajien ja luonnon monimuotoisuudelle, ja se voi olla yksi keino luonnonsuojelun tavoitteiden toteuttamiseen, esimerkiksi linnuston suojaamiseen pienpedoilta. Pohjoisen laajat kansallispuistot soveltuvat yleensä hyvin metsästykseen. 

Metsästäjät pyytävät kansallispuistojen alueilla riistaeläimiä ja rauhoittamattomia eläimiä, jotka on määritelty metsästyslain 5 §:ssä. Osa riistaeläimistä, kuten hirvi, ei ole jokaisen metsästäjän metsästettävissä, vaan sen pyyntiä varten tarvitaan erillinen pyyntilupa. Metsästys ei vaaranna tai heikennä kansallispuistojen lajien elinympäristöjä. Kun lajien elinympäristöt säilyvät, on lajeilla paremmat mahdollisuudet jatkaa eloaan tulevaisuudessakin. 

Kansallispuistoihin mennään rauhallisen luonnon perässä. Eikö metsästys haittaa tätä siellä, missä metsästys on mahdollista?

Kansallispuistot ovat luonnonsuojelualueita, joilla pyritään turvaamaan Suomen luonnon arvokkaita kohteita, muun muassa uhanalaisten lajien elinympäristöjä ja maisemiltaan merkittäviä alueita. Luonnonsuojelun lisäksi kansallispuistot on perustettu käyntikohteiksi, joilla on merkitystä yleisinä luonnonnähtävyyksinä ja luonnonharrastuksen kohteina. 

Kansallispuistoja perustettaessa metsästystä on voitu sallia lähinnä paikallisten perinteisten pyyntimahdollisuuksien turvaamiseksi, pääosin pohjoisen Suomen ja merialueiden kansallispuistoissa. Kansallispuistoissa, joissa on sallittua metsästää, metsästys on järjestetty niin, ettei se haittaa alueen muuta virkistyskäyttöä. Tämä on voitu varmistaa eri tavoin, kuten kohdentamalla metsästystä alueellisesti tai ajallisesti niin, että mahdolliset riskit alueen muulle käytölle on minimoitu. Kansallispuistojen vilkkaimmissa osissa, joihin kävijöitä erityisesti ohjataan, ei yleensä metsästetä lainkaan.

Joskus metsästys voi olla osa suojelua: tällä hetkellä Metsähallitus ja Suomen riistakeskus tyhjentävät 69 luonnonsuojelualuetta vieraspedoista, kuten minkistä ja supikoirista. 

Mitä Metsähallitus tekee tai on tehnyt turvallisuuden parantamiseksi retkeilykohteilla? 

Kaksi värikkäästi pukeutunutta retkeilijää kävelee polkua pitkin.Metsähallitus on tehnyt metsästysturvallisuusselvityksen ja esittänyt aluehallintovirastolle muutamien suosittujen alueiden metsästysrajauksia. Lisäksi olemme lisänneet yleistä turvallisuutta koskevaa viestintää: esimerkiksi värikäs vaatetus auttaa myös monissa muissa tilanteissa, kuten eksymistapauksissa. 

Metsästysturvallisuusselvitys (pdf 141 kt) on julkinen ja se löytyy Metsähallituksen julkaisusivustolta (julkaisut.metsa.fi).  

Esitetyt rajaukset löytyvät selvityksen sivulta 9. 

Kansallispuistoissa on paljon kävijöitä viikonloppuisin, ruskan ja koulujen syyslomien aikaan. Samaan aikaan liikkuvat myös metsästäjät. Onko tässä riskinsä? 

Etelä-Suomen suosituissa kansallispuistoissa ei metsästetä lainkaan. Metsästäjät karttavat paikkoja, joissa on muita ihmisiä, sillä niin tekevät myös eläimet. Riista löytyy yleensä sieltä, missä ei ole ihmisiä. 
 
Pohjoisten kansallispuistojen erämaiset alueet, joissa paikalliset saavat metsästää, ovat hiljaisimpia paikkoja koko maassa. Näillä alueille ei ole juurikaan retkeilyä ja vain vähän metsästystä. Vilkkaimmat alueet kansallispuistoissa on myös rajattu kokonaan pois metsästyksestä. 

Miten voin vaatetuksellani ottaa muut luonnossa liikkujat huomioon? Mitä metsästäjät tekevät turvallisuuden lisäämiseksi? 

Luonto on tilastojen valossa varsin turvallinen paikka liikkua. Värikäs vaatetus auttaa löytämään eksyneitä tai loukkaantuneita luonnossa liikkujia. Myös oman retkeily- tai vaikka sienestysporukan jäsenten havainnoiminen helpottuu.  

Oranssiin metsästysasuun pukeutunut henkilö istuu nuotiolla.Myös metsästäjät näkevät jo kaukaa värikkäästi pukeutuneet kanssaihmiset ja osaavat suunnata kulkunsa toisaalle. Metsästysturvallisuudesta vastaa aina metsästäjä itse. Tätä seikkaa painotetaan metsästäjien koulutuksessa. Metsästäjät käyttävät lain mukaisesti hirvieläinten metsästyksessä oranssia tai oranssinpunaista vaatetusta, ja moni pienriistan metsästäjä pitää metsässä kulkiessaan värikästä päähinettä. Yleistä on, että esimerkiksi hirvenmetsästyksessä metsästysseurueen jäsenet kertovat radiopuhelimien avulla toisilleen, jos he huomaavat ulkoilijoita maastossa.

Kuinka paljon pohjoisessa on metsästysalueita jäljellä?

Valtion hallinnoimia maa- ja vesialueita on metsästyslain 8 §:ssä mainituilla alueilla yhteensä noin 8 114 000 hehtaaria. Luvussa ei ole mukana luonnonpuistoja. Metsästystä on rajoitettu tällä alueella Lapissa noin 40 000 hehtaarilla ja Kainuussa sekä Pohjois-Pohjanmaalla 11 000 hehtaarilla. 

Valtion hallinnoimilla maa- ja vesialueilla saa metsästyslain 8§:n perusteella metsästää siis yhteensä noin 8 063 000 hehtaarin alueella. Vertailun vuoksi Suomen suurin kansallispuisto, Lemmenjoki, on kooltaan 286 000 hehtaaria.

Missä eteläsuomalaiset, metsästysseuroihin kuulumattomat metsästäjät voivat metsästää, kun valtion maat ovat yleensä pitkän ajomatkan päässä?

Etelä-Suomessa on verrattain vähän valtion omistamia maa- ja vesialueita. Monelle lähimmät valtion alueet, jotka sopivat metsästykseen, löytyvät mereltä, valtion yleisiltä vesialueilta, jossa Suomessa pysyvästi asuvilla on oikeus metsästää. Yleisiä vesialueita on yhteensä noin 2,6 miljoonaa hehtaaria. Vesialuilla vesilintuja metsästetään yleensä luodoilta ja saarilta. Yleisillä vesialueilla metsästämiseen ei tarvita erillisiä lupia.

Sisämaassa metsästäjät voivat saada metsästyslupia yksityisten maille maanomistajilta tai metsästysseuroilta. Jotkin maanomistajat myyvät maillensa metsästyslupia verkkokaupoissa.