Sienestys

Sienestäjä kokee aina yllätyksiä ja löytämisen riemua, huonoinakin sienivuosina. Jokainen syksy on erilainen ja sienet kasvavat eri tavalla. Vaikka sienten elämästä tiedetään paljon, ei ole selvää, miksi jokin sieni kasvaa juuri tänä syksynä joka paikassa ja jokin toinen on poissa näkyviltä. Varttuneet metsät ja polkujen varret ovat sienestäjän mielimaisemia, joita kansallispuistoissa ja muissa retkikohteissa on viljalti.

Sienet elävät suurimmalta osalta maan alla tai lahon puun sisällä. Se, mitä me sanomme sieniksi, on vain sienten tapa saada itiönsä ilmoille, itiöemä. Sopiva kosteus ja riittävä lämpö oikeaan aikaan saavat sienen kasvattamaan itiöemiä. Ne ovat pulleita, kirkkaan värisiä ja maukkaita, jotta niitä syötäisiin ja tongittaisiin. Niin itiöt leviävät. Sienten kannalta sienet kotiinsa vievä sienestäjä ei ole mitenkään hyödyllinen.

Suosituimmat sienilajit esittelyssä

Metsissämme kasvaa laaja joukko hyviä ruokasieniä sienestäjän iloksi. Kun herkkutatteja (Boletus edulis) on vähän, kauniin kiinteän ja pullean sienen löytäminen on suuri ilo. Jo yksikin tukeva tatti tietää herkkuateriaa. Jos taas tatteja on paljon, sienestäjä miettii, miten sienet säilötään ja miten niistä talvella laitetaan keittoa ja piirakkaa, pihvejä ja kastiketta.

Kantarellien (Cantharellus cibarius) kerääminen on jännittävää. Jo heinäkuun lopulla koivuista putoilee yksittäisiä keltaisia lehtiä, jotka osaavat taitavasti näyttää kantarelleilta. Kourallinen kantarelleja riittää herkkuvoileipiin, ja ämpärillisestä saa koko kylälle keittoa. On vaikea oppia keräämään vähän.

Vaaleanpunaiset, nukan peittämät karvarouskut (Lactarius torminosus) ovat hauskoja kerättäviä, ja joskus niitäkin on hyvässä paikassa niin, että pitää varoen sovitella jalkansa niiden väliin. Sienet ovat aina herkullisimmillaan nuorina. Suppilovahveroista (Cantharellus tubaeformis) sienestäjät kertovat hurjimmat tarinansa. Apein ilmein he muistelevat, kuinka oli pakko vain kävellä ohi laajojen suppilovahveroniittyjen.

Eräät muutkin sienet voivat tarjota sienestäjälle tilaisuuksia olla ahneita. Leppärouskuja (Lactarius deterrimus) on joskus varjoisan kuusikon neulasmatolla silmänkantamattomiin. Metsätien hiekkaisella varrella voi kasvaa jonoina voitatteja (Suillus luteus). Mäntykankaalle voi sopivan sateen jälkeen nousta kehnäsieniä (Rozites caperatus) niin, että luulee hattivattien lähteneen liikkeelle.

Mutta on syksyjä, jolloin sienestäjä saa juosta pitkiä matkoja sieniä etsien. Jos sitten löytää tatin, siinä on jo luvuton joukko sienisääsken toukkia. Kehnäsienet ovat kuivahtaneet, ja rouskuissakin on matoja. Sellaisena syksynä alkavat maistua myös kangashaperot (Russula decolorans), nummitatit (Suillus bovinus) ja limanuljaskat (Gomphidius glutinosus), joita joka syksy on ainakin hiukan.

Sienestys on sallittua jokaisenoikeudella

Sieneen voi suunnata vaikkapa kansallispuiston upeisiin maisemiin. Luonnonsuojelualueilla saa poimia vain hyötysieniä. Niissä luonnonpuistoissa, joissa liikkuminen on luvallista esimerkiksi tietyillä poluilla, kaikki sienestys on kiellettyä. Tutustu retkikohteesi Ohjeet ja säännöt -alasivuun, jotta saat selville mahdolliset sienestysrajoitukset.

Kerää turvalliseksi tuntemiasi sieniä

Sieniä kannattaa opetella tuntemaan vähitellen. Jo muutama varmasti tuttu ruokasienilaji antaa saalista.

Ruuaksi voi valmistaa vain varmasti tuntemiaan pilaantumattomia ruokasieniä.

Sienioppaiden lisäksi kannattaa hakea oppia asiantuntijoilta ja tapahtumista.

Ruokasienten lisäksi täytyy opetella tuntemaan myös alueen yleisimmät myrkkysienet.

Kerää hyväkuntoisia sieniä ja valmista ne oikein

Osa sienilajeista voi aiheuttaa vatsavaivoja, jos niitä ei ole kypsytetty riittävän pitkään. Pahentuneet sienet aiheuttavat suurimman osan sienten ihmisille tuottamista vaivoista.

Sienet kannattaa kerätä tukevaan astiaan, etteivät ne murru kuljetettaessa. Sienistä kannattaa poistaa huonot kohdat ja roskat jo metsässä. Se säästää vaivaa.

On hyvä erotella sienilajit tai ainakin keitettävät ja muut lajit toisistaan jo keruuvaiheessa. Keittämisen jälkeen keitinvesi kaadetaan pois. Lue lisää sienten käsittelystä (ruokavirasto.fi).